Liikunnan riemua ja syömisen tuskaa

Aloitetaan vaikka liikunnan riemulla. On oikeesti ollu siistiä käydä kuntosalilla 4kertaa viikossa, vaikka se vähän suunnittelua aiheuttaakin. Töissä en mielelläni treenaa, koska se menee lähes aina jostain kohtaa mönkään. Kuten viimeksi. Tein treenin, sen jälkeen pieni tauko ja sitten kuuluu syödä. Olin matkalla suihkuun, kun tuli keikka. Suihku ja varsinkin se syöminen venyi lähes kolme tuntia. Puolen yön aikaan on kiva syödä lämmintä ruokaa :) Sitten vielä suihku. Mielummin teen nää kaikki ihmisten aikoihin ja niin että ei tule ylläreitä matkaan.
Lenkkeilyn suhteen oli hiukan hiljaista noiden pakkasten aikaan, ei vaan huvita koska ei se ole hauskaa kun on joka paikka jäässä. Räkäkin jäätyy nenään. Nyt on vähän paremmat kelit, tosin ei tarttis ihan suojakeleillekkään mennä mutta minkäs luontoäidille mahdat.

Eilen käytiin luistelemassa, hiukan jännitti kuinka nilkat kestää. Varmuuden vuoksi laitoin karvapallo-Anterolle vetovaljaat, jotta se voi sitten hinata mut takaisin jos en itse jaksa :D Joku ystävällinen sielu oli tehnyt meidän mummun laiturin eteen auratun luistelubaanan. Uria meni monta, valkkasin sen mikä näytti lyhimmältä. Pituudeltaan oli 2km. Kierrettiin se karvapallon kanssa kahteen kertaan. Videolle kuvattiin näyte siitä, mitä tapahtuu jos mun jalat ei vaan jaksa. Otan remmistä tukevan otteen ja antaudun hinaukseen. Meinasin päätyä hankeen videon lopussa, kun koira näki mun äidin ja päätti oikaista sinne noin vain :) On muuten sairaan kivaa luistella, tulee hirveä hiki. Jos jalat tottuis niin vois tehdä pitempää matkaa. Tätä lisää!



Sitten se syöminen. On tässä vähän tullut pohdittua tätä näinä viime päivinä. Miksi ihminen syö? Miksi mä syön? Mitä mä siitä ruuasta haen? Ennen tätä dieettiä söin, koska oli nälkä, ruoka oli hyvää ja taas jaksoi. Nyt tän dieetin aikana mä olen syönyt koska ohjeissa lukee. Ei ole erityisen hyvää. En syö enää siks että tulee kiva fiilis. Koska parsasta ja porkkanasta nyt ei vaan tule yhtä hyvää, kun vaikka jostain epäterveellisestä. Eli nyt mä syön vaa siks, että pysyn hengissä. Siitä puuttuu kaikki "hohto". Tosin, oon syönyt kaks viikkoo yksin. Janne syö Cambridge-eväitään ja mä en voi mennä tietenkään kenenkään kanssa mihinkään ulos syömään. Välillä on hetkiä, ettei ees tee mieli syödä, koska se ei oo kivaa. Jos joku tekis oikeesti hyviä ruokia noista pupun rehuista, niin ehkä sitten. Mut mä en saa niihin mitään hyvää makua aikaiseksi. Salaatit (ne vihreät lehdet siis) maistuu mullalta lähes kaikki. Kiinankaali meni kerta maistamisen jälkeen suoraan koirankuppiin. Kurkku on aika kitkerää tai jotain, kesällä varmaan parempaa sekin. Tomaatti ja kesäkurpitsa on ihan ok, ensimmäisestä vaan hajoo suupielet ja jälkimminen ei maistu miltään. Uunissa tehdyt porkkanat ja punajuuret on ollu ihan hyviä, niitä laitoin uuniin tänään. Valkosipulia oon laittanu melkein kaikkeen, ja paljon. Peittää alleen epämääräset maut ja maistuu ite hyvältä. Sen miinus on sitten taas se, että alkaa ite haiseen pahalta.

Nyt on 2 viikkoa mennyt, ja mä olen aika kypsä noihin kasviksiin. Millä niistä saa hyviä? Koska mä olen aivan varma, että kun mä tän kuus viikkoa niitä puputan, niin saa jäädä siihen jos ei maku parane. Kaiken kukkuraks mua ei joku ruuanlaitto vois edes vähempää kiinnostaa. Keittiö ei ikinä oo ollu mun paikka. Onhan niitä kaikkia kivoja vaihtoehtokeksintöjä hyville ruuille, kuten vaikka perunamuusin tilalle kukkakaalimuusi. Mutta jo nimikin sanoo, että ei oo hyvää. Paitsi jos laittais vähä voita tai kermaa. Tai kukkakaalisipsit. Vitsi, mä oon repeilly näille. Tosin noita sipsejä on kyl pakko kokeilla, kuulostaa sen verran pöljältä. Viime viikolla olin avoimella mielellä ja kokeilin tehdä tortilloja. Ne käskettiin kääriä tortillaletun sijaan salaatinlehteen. Joo ei. Ei tosiaan oo lähelläkään samaa. Eihän puutu kun se lettu,dipit, ananas jne. Ei jatkoon.

Lihapuolella sen sijaan ei ole ongelmaa. Jauheliha, kana, kala, uppoaa kyllä. Maistuukin hyvältä. Sitten vielä kun saa noita bonuksiakin, esimerkiksi tuo palvattu villisika nin nams nams vaan. Sitä vois syödä ihan pelkälteenkin. Luomunaudan sisäfilettäkin olis pakkasessa, on vaan niin isossa köntissä että ei taida viitsiä itselle vaan sulattaa. Se se vasta onkin namia.

Että silleen. Jos tää ruoka-ahdistus joskus helpottaa niin ois kiva. Ei missään ois mulle kokkia tonne keittiöön..?