Sunkhaan sole ko pitkästä aikaa!
Ensimmäinen vuosi vierähti Kotkassa, ja yhtään Kotkaa haukkumatta, olihan tämä melkonen vuosi.
Viime vuona mainostin sitä etten halva puottaa painoa vaan rasvaprosenttia, mutta valitettavasti tilanne on se, että nyt olhaan jo alle sadan kilon.
Mutta tulihan tuossa reenattuaki sen verran, että kehtaa kuitekki mainita. Vaihoin kesän ajaksi Arskan rautasseen kultasseen kuusikkoon ja pakko myöntää, että olihan se hyvä veto näin epäsäännöllisen treenaamisen tueksi. http://www.treeniohjelma.org/arnolds-golden-six-voimaa-ja-lihasta/
Ohjelma muutti kivasti koko talven treenatun 4-jakosen rytmin ja lihakset kyllä sen huomasi, kannattaa kokkeilla.
Treenaamisen lisäksi muutin ruokavaliota sen verran, että aamusta lounaasseen asti jätin kokohnaan hiilarit pois ja tankkasin vettä senkin eestä, jos nälkä puski pääle. Hullua sanos joku ja niin sanon mieki.
Meripäivät oli ja meni, kuva kertoo varhmaan enemmän ko tuhat shottia. Ja tulihan sitä piipahettua useaan otteesseen Kotkan parhaala grilliläki, Vauhti Nakissa <3 , joten ei tämä kesä nyt menny kokohnaan salattia syödessä.
Lopuksi ajattelin vähän kusasta muurahaiskekhoon. Molen viimisen 8 vuen aikana lihonnu ja laihtunu aina tasasseen tahtiin painon heitellessä siinä 80-130 kilon väliä ja muistellu nuita fiiliksiä ja mietteitä eri kokosena ihan tunne puolelta ko fyysisenki voinnin kannalta. Nykysin kirjotethaan paljon siittä, kuinka ihmisen tulis hyväksyä ittensä semmosena ko on ja olla tyytyväinen kiloihin, eikä tavotella ihannepainoa. Jokkainen ajattellee asiasta omala tavala, mutta minusta lihavuuden hyväksymisen ja jopa tietyissä piireissä kannustamisen raja on tullu vasthaan jopa liikaaki. Muistelin tänhään viimeksi aikaa ko makkoilin Jorvissa sisätautien polila oottaen mahalaukun tähystystä pitkään jatkuneitten vattakipujen takia, mikä lopuksi paljastu liiallisen sisäelinrasvojen aiheuttamaksi pahoinvoinniksi. Mietin niitä aikoja ja useita hetkiä ko on ollu jaksaminen kovila ihan pienissäki arkisissa toimissa, niin laittaa oikeasti miettihmään kevyempää tulevaisuutta.
Sole ko lähteä grillile, mutta nuita kannattaa miettiä, pienet muutokset elämässä saapii aikhaan isoja juttuja niin henkisesti ko fyysisesti. On helpompi jättää syömättä se donitsi ko käyä sen eestä lenkilä. Kuvassa projektin alun ja nykyhetken muutos.
PS: Jos solet Vauhti Nakkiin menossa niin molen aina mukana. Hyvvää syksyä, ja varsinki Kotkassa alottahneile uusile ensihoidon opiskelijoile hyviä hetkiä.
Palathaan!
Kunu
