Kauhulla odotettu ensimmäinen työvuoro ohjelman alkamisen jälkeen on nyt todellista. Aamupalaks kotona suklaa pirtelö ja vettä. Sitten kohti työmaata. Terhihän siellä kokkaili aamusta itelleen eväitä mukaan siirtovuoroon. Vähän teki mieli syödä tonnikalaa, kun sitä kattelin. En oo ikinä tykänny tonnikalasta!
JA
Noo eihän tässä sit sen kummempia, työparia kun ei voi vaatia syömään samanlailla kun ite ni olihan se mentävä kukkoon aamupalalle... Otin kahvin ja veden.
JA
Noo eihän tässä sit sen kummempia, työparia kun ei voi vaatia syömään samanlailla kun ite ni olihan se mentävä kukkoon aamupalalle... Otin kahvin ja veden.
Tässä kuva aamiaisesta, alareunassa siis minun. Kai tää on jonkinlaista siedätyshoitoo... Pekoni oli varmaam helvetin pahaa ja munakokkelikin varmaan hirveetä. Eipä tommonen juuri leivottu sämpyläkään ois maistunu... EIPÄ! Hauskinta tässä on mun mielestä se että ei mulla ollu/tullu ees yhtään nälkä. Tekis vaan mieli syödä...
No nyt jos keräis vähän voimia, eli nukkuis päikkärit odotellen kumpi tulee ensin, keikka vai lounas... Kumpaakan en varsinaisesti hirveesti odota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti