perjantai 19. helmikuuta 2016

Viikonkin voi elää pirtelöllä

Taas on aika mutustella yhteen viime viikon ja kuluvan viikon fiiliksiä. Viime viikolla kokeilin, koska halusin saada fiilistä miltä pojista oikein tuntuu kun hammaskalusto ei saa mitään pureskeltavaa vaan ainoastaan kurkku ja vatsa tietää, että jotakin tulossa. Kokeilin siis pirtelö - viikkoa. Ei paha, ei ollenkaan. Aamulla pystyy lähtemään pirteänä liikenteeseen ja aamulla todellakin tulee syötyä jotakin tai paremmin sanottuna juotua. Aivan loistava vaihtoehto muille vaihtoehdoille :)

Mutta siis tärkeimpää eli punnitukseen. Viikon aikana painoa on tippunut 1.3 kg. Jee, olen tyytyväinen. Enemmänkin saisi lähteä koska kesä tulee ja kivempi olisi tietysti olla asiallisemmassa kuosissa mitä tällä hetkellä. Painon tippuminen on kyllä ollut tasasen tappavaa tahtia ja se aina välillä myös mieltä painaa. Mutta uskon vakaasti, että hiljaa hyvää tulee.

Ruokatottumukset on muuttunut enkä koe vaikeaksi löytää itselleni syötävää myöskään työpäivän aikana. Kun vähän silmäilee niin joka päivä on tullut hyviä ateriavaihtoehtoja. Ei tartte ottaa nopeasti Paninia ja suklaata, kahvia ja suklaata, burgeria ja suklaata ja suklaata. Ei oikeastaan tee mielikään enää samassa mittakaavassa mitä aiemmin. Nykyään ehkä paremminkin Valion mehukeitto tuntuu makealta rahkan kanssa. Ainakin pystyy makeanhimoa tyydyttämään.

Työpäivän lounas

Ai niin ja täytyyhän sitä nyt itteensä tyytyväinen olla. Kuluvalla viikolla kahdet uudet housut kaapista, jotka ei ole mahtunut päälle. Toiset ihan sopivat (myös pesun jälkeen) ja toiset menee päälle kun vielä sais vetoketjunkin kiinni. Mutta jatketaan, jatketaan. Kerron sitten kun ne toisetkin housut on käytössä.

Olo muuten on älyttömän pirteä. Mitään äkkikuolemaväsymyksiä ei enää tule. Aiemmin kun päivällä söi, tuntu että silmät ei pysy auki. Nyt oikeastaan minkään aterian jälkeen ei ole tullut äkkiväsymystä. Hyvä, parempi mieli, parempi keho. Matkaa on vielä paljon, mutta usko omaan muutokseen korkealla. Ainoa mitä oikeastaan kroppa tällä hetkellä vinkuu on rasittamista. Koko ajan pitäs tehdä jotakin missä hiki virtaa ja soijaa pukkaa. Oikein semmoista paskalle haisevaa hikeä pitäs saada rehkittyä kropasta ulos. Ja mikä hienointa mikään ei oikein ärsytä. Hyvät toverit, kaverit, ystävät, sukulaiset ja tuttavat olkaa mukana kulkemassa tätä tietä kohti kesää. VAS mittaria tutkien yritän päästä seuraavalle tasolle, olkaahan mukana.

Tämän hetken VAS mittarini



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti