On tätä niin odotettu !! Koska pääsis uudelle kymmenykselle. Nyt se tapahtu, siis NELJÄN viikon päästä se toteutui. Punnitusta jotenkin pelkää henkisesti, mutta myös odottaa, että jotakin olisi saavuttanut. Toisaalta tämä on ollut rankkaa, mutta toisaalta ei niin vaikeaa kuin oikeastaan luulin. Itsensä voittaminen on ihan jees fiiliksenä, mutta samalla itsensä pettäminen on myös pahinta mihin tässä voi sortua. No nyt se sitten tupsahti. Päästiin uudelle kymmen luvulle. Jihuu !!!! Eli kuluvan viikon saavutus on siis 1.4 kg. Vauhti ei päätä huimaa, mutta tuntuu vaatteissa ja energian määrässä.
Jaksaa touhuta kaikenlaista kaikkien kanssa. Ja mikä hienointa hyväksyy ympäristön ihan eri tavalla vain ja ainoastaan siksi, että on tyytyväinen itseensä.
Ajattelin tässä tehdä pienen kokeen. Olen nyt yhden viikon pirtelöllä ja tutkiskelen kroppaani miten se käyttäytyy. Varsinkin viikon päästä haluan nähdä miten elimistö vastaanottaa normaalia ruokaa. Siis diettini perustuu normaaliin ruokaan ja mahdollisimman pieneen hiilihydraattimäärään. Toivon, että saan tästä elämän kestävän elämäntavan. Myös niin, että tulevaisuudessakin pulla kuuluu elämään silloin, tällöin mutta ei ollenkaan muodosta päivän pääateriaa. Olen karsinut perunan, pastan, riisin ja vaalean sokerin kaikissa muodoissa. Tilalle salaatti, lämpimät kasvikset ja pienemmän ateriat. Ehkä vielä opettelua vaatii lyhentää ateriavälejä. Nälkä kun ei koskaan ole ennen iltapäivää ja siitä se mättö sitten edellisessä elämässä alkoi.
Kaikkea pitää kokeilla. Joten syksyllä toivotaan, että jaksan vielä laahustaa tuon Extreme Runin. Voipi olla, että se on märkä uni vielä tässä vaiheessa mutta on mitä haaveilla ja niihin sitten tukeutua.
Jokatapauksessa eilen uusien farkkujen jalkaan vetäminen tuntui aivan uskomattoman makeelta jutulta. Ennen ne menivät ehkä reisien tasolla ja eilen ne sitten olivat jo jalassa. Tämä on palkinto itselle, josta haluan pitää kiinni.
Olkaahan kuulolla taistelu jatkuu vielä ja matkaakin on jäljellä niin tuhottoman paljon, ettei tässä kyllä leikiksi ole vara heittäytyä missään vaiheessa. Perin suomalaista Sisua ja perikantamattomuutta ehkä vähän jopa paineensietokykyäkin tämä taistelu itsensä kanssa vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti