perjantai 12. helmikuuta 2016

Keittiöelämää

Iltaa vaan!

Tänään turistaan siitä, mitä keittiössä tapahtuu. Se on nimittäin jännä paikka. En ite oo koskaan tykännyt olla keittiössä muuta kuin syömässä. Nyt siellä joutuu viettämään aikaa kun pitää tehdä sitä syömistä. Ja siitähän ei seuraa muuta kuin hirveä sotku! Oikeesti, mulla on nykyään aina tiskipöytä sen näkönen kun jossain pulsukämpässä. Roskia ja tiskiä löytyy, homeisia kippoja nyt ei onneks vielä ole ollut. Tän vajaan viiden viikon aikana on roskaa tullut varmaan yhteensä sen verran kuin neljässä kuukaudessa normaalisti.. Ainakin tuntuu siltä. Samoin tiskiä. Entisessä elämässä tiskikone pyöri noin kerran kahteen viikkoon, nyt vähintään 2-3krt viikossa! Kamalaa jätteiden ja energiankäytön lisäämistä. Jos tällä mallilla tekis ruokaa nelihenkiselle perheelle, niin mulla ois molokki keittiössä (mikä on molok?).

En oo koskana tykänny laittaa ruokaa, tai leipoa. Koska yleensä ne menee enemmän tai vähemmän vituralleen. Tyyliin pullat ei nouse, muffinssit lätsähtää ja sämpylöistä tulee kiviä. Nyt vaan on ollu pakko tehdä ja sitten myös syödä ne keitokset.. Joskus paremmalla ruokahalulla ja joskus vaan, no, syödä. Kokkikirjoja ei ole kun yks, Penninvenyttäjän kokkikirja, joka on Marttojen tekemä. Ei sillä, en mä muutenkaan käytä mitään käyttöohjeita, saati reseptejä. Ne kun aina sisältää jotain ihmeellisiä ainesosia, mistä en oo ikinä kuullutkaan. Eikä niissä ole mitään logiikkaa, niinkuin kerran jo kavereille avauduin. Esimerkiksi leipominen ja kuivat aineet. Miten voi laittaa kuivat aineet sekasin, jos sokeri laitetaankin munien kanssa? Eikö sokeri ole kuivaa? Ihan puutaheinää on.

Parsaa en enää syö, meni maku siihen. Viimeks meinas jo vähän tulla takaspäin kun söin, joten oli pakko keksiä jotain uutta kun pelkkää kasviksien keittämistä.

Kokeilin uunijuureksia. Niistä tuli aika kuivia, mutta silti ihan kohtuullisen hyviä. Sitten kun tajusin ottaa Tupperwaran vekottimen käyttöön, niin johan maku parani, eikä ollut kuivista rehuista tietoakaan. Eli rakkaat lukijat, jos haluatte tehdä uunijuureksia jotka ei oo kuivia, niin hankkikaa tupperin ultra pro tms.
Tässä malliesimerkki, on hyvää :) Porkkanoita ja punajuuria.

Yks ruoka edellisestä elämästä pääsi mukaan listalle, tosin inasen muokattuna. Nimittäin makkarasoppa! Aivan tajuttoman hyvää. Perunat joutui jättämään pois, mutta laioin tilalle kukkakaalia. Nyt te mietitte miten makkarasoppa on terveellistä. On se, silloin kun metsä on ollut antelias ja isä viitseliäs ja hakenut sieltä pari peuraa tai kaurista. Lihat viety jalostettavaksi ja tuloksena on peura/kaurismakkaraa. Grilliin nää herkut ei oiken sovi, kun ovat niin rasvatonta tavaraa. Mutta soppamakkarana ihan parasta! Seuraavaan soppaversioon vaihdan kyllä porkkanat, ei ollu nuo Pariisin porkkanat ihan suunmukaisia. Parempi vaan pilkkoa itse kun ostaa pakastealtaasta. 

Chilillä höystettyä makkarasoppaa, nam!


Tänään kokeilin tehdä kaalista ja jauhelihasta pataruokaa. Ikinä ennen en ole tehnyt. Ensin piti varmistaa äipältä että mikä se kaali on, mikä sinne kuuluu laittaa. Kun oikea kaali oli löytänyt tiensä tiskipöydälle, alkoi kaalipaini. Sehän on aivan sairaan kova pallo :D Kirves ois varmasti ollut parempi vaihtoehto sen nyrhemiseen kuin veitsi. Onneksi entisenä partiolaisena osaan käyttää veistä, joten sain aikaan suikaleita ja palasia. Oon kuvitellu että tämmönen ruoka tehään uunissa, mutta googlen eka haku kertoi että pitää keittää kattilassa (pakko oli vähän etsiä tietoa). Kaalit keittymään, hetken päästä porkkanaraaste sekaan ja sitten jauheliha+sipulit ruskistaen pannulla. Valkosipulia ei mainittu missään ohjeessa, mutta laitoin silti. 800g kaalia täyttää melkein koko kattilan, mutta kun annat hetken siellä keittyä niin kaalimäärä puolittuu. Ei sitä loppujen lopuksi jää paljoa jäljelle. Jauheliha ja sipulit sekaan ja antaa hautua vielä tovi. Sitten pelottavin hetki, seoksen maistaminen. Mutta ylläri ylläri, maistui samalta kun mitä äiti joskus tekee :) Ainakin melkein. Joo, kuvassa on puolukkahilloa. Pakko oli laittaa, tuskin se dieetti tohon kaatuu..

Huippuhyvää kaalipataa.

Semmosta tällä kertaa. Kun vielä sais jonkun järjestyksen pysyyn keittiössä yllä, niin olis hyvä. Ei menis aina tuntia jälkien siivoamiseen..

P.S. Koira tykkää kaalista, se söi kaikki mitä tippu lattialle, plus ne päällilehdet. Ja nyt haisee. Pahalle.




2 kommenttia: