Taas yksi viikko hurahtanut. Puntaripäivä, ei vieläkään pullapäivä. Aamupäivällä pomppasin puntariin kauhun sekaisin tuntein. Syönyt olen, edelleen sopien uudelle elämäntyylille, mutta jännitti silti. Ja mitä tapahtuikaan paino laskenut 1,2 kg. Olis voinu olla enemmän. Jotenkin niin tasasen tappavaan tahtiin, että pkele. Mutta täytyy olla tyytyväinen tuohonkin, koska vaatteita on jo nyt paljon helpompi hakea kaupasta. Housut ikäänkuin istuis ... vaikkei kyllä vieläkään istu. Tyytyväisyys itteensä ei ole vielä siinä määrin kasvanut, että olis voittajafiilis. No hyvä niin, koska vielä on edessä toistakymmentäkiloa pelkkää läskiä mistä pitää hankkiutua eroon.
Jaa onko vaikeita aikoja ? No on. Tekee mieli edelleen kaikkee hyvää. Nälkä ei ole, mutta mielitekoja sitäkin enemmän. Pikku hiljaa hiipii vaara, että kauppareissulla meinaa suklaapatukka hypätä ostokoriin. Mä en sitä ota mutta niinkuin se hyppäis vaan sinne. Välillä on tullut uniin pikku Fazerina patukka ja siitä kynsin hampain oon pitänyt kiinni, mutta aina se putoo johonkin. Varmaan samanlaista on alkoholi riippuvaisilla henkilöillä. Se on vain tapa käyttää jotakin tai syödä jotakin.
Tuntuu järjettömän idioottimaiselta miten joku paska ruuan syöminen voi hallita elämää näin voimakkaasti. Mutta totta se on. Kyllä Subi kyltin ohi ku menee ni vaalea "pullaleipä" kanalla tekis poikaa. Kuola valuu ku koiralla ja ohikulkevat voi kuulla sen ulinan jonka pidän kun en sitä voi ottaa ja syödä. Mutta kyllä mää sitten syksyllä. Syön jotain mikä antaa mielihyvän tunteen, muutakin kuin kurkkua ja vesimeloonia.
Ruokaa olen pistellyt tahdikaasti joka päivä. Salaattia, rahkaa, kanaa tai kalaa. Edelleen pidän ruoka-ateriakoot pienenä ja höystän kananmunalla. Näillä olen nyt mennyt sieltä tammikuusta asti ja tulen vielä menemään sinne syksyyn asti. Sitten nautin elämästä aivan eri lailla kuin ennen. Läski palaa liikunnan merkeissä ja pienellä kalorimäärällä on hyvä jatkaa projektia.
Meillä on muuten loistavan hianot uudet hupparit. Kokeilin sitä toista niistä huppareista. Se oli mun koko silloin kun aloitettiin tää projekti. Onnexs oli vähän iso, antaa motivaatiota. Toinen huppari kinnaa vielä vähän joten ei muuta kun puurtamista ensi viikkoon.
Täysin rinnoin eteenpäin, sillä painonpudotusta nyt takana toistakymmentäkiloa. (vaikkakin muutama gramma päälle yli 10 kg, mutta silti hyvältä tuntuu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti