Peurungan ExtremeRun selvitty hengissä!

Eilen sitten oli ensimmäisen ExtremeRun tapahtuman vuoro! ExtremeRun:han on ottanut meidän äärimmäisen hienosti mukaan tähän hommaan ja tullaan heidän kans tekeen tiivistä yhteistyötä koko vuoden läpi. Iso PEUKKU sinne!

Aamulla lähdettiin ajeleen Aitoosta puol ysin aikaan kohti Laukaata ja Peurunkaa. Aamupalaks vetäsin perinteisesti pirtelön, mutta poikettiin vähä tankkaan lisää Jämsän Shellille jossa vielä ruisleipä naamariin ennen tapahtumaa. Pelipaikoille ehdittiin just sopivasti puol kahdentoista aikaan kun lähtö oli siis klo 13. Vellun kans paineltiin hakeen meidän numerolappuja yms. tavaroita joita sieltä mukaan annettiin. Siellä jo joku Herra ExtremeRun elikkäs Jukka pyysi että tehtäis joku haastattelu faceen kun saadaan kisavaatteet vaihdeltua päälle. No tottakai tämmöseen lähdetään, eli ei muutaku takas autolle ja kyytihousut ja maiharit jalkaan ja takas mestoille. Tästä pääset katsomaan haastatteluvideon!

Haastattelun jälkeen keräännyttiin jos lähtöviivan tuntumaan vetään alkulämpöjä. Sen jumpan voi kattoo tästä linkistä!
Väkeehän siellä oli ihan mukavasti, alku otettiin sen verran rauhallisesti että katteltiin vaan ku muut lähti meneen ekalle esteelle johon kyllä kerty aikamoinen sumppu niinku oli kyllä odoteltuki ja siitä oli varoteltukin etukäteen ettei siihen kannata kiirehtiä.
Ekan lumikasan yli kun selvittiin ni löntysteltiin järven jäälle josta kiivettiin pieni mäenpätkä ylös ja sieltä taas kiipeemään lumikasaa ylös ja sieltä liukurilla alas. Siitä seuras kasa autonrenkaita joiden yli juokseminen oli yllättävän haasteellista! Mutta hauskaa :D Heti perään taas uusi lumikasa johon kiivetessä alko jalat oleen jo aika hapoilla. Sieltä taas liukurilla alas kauheeta kyytiä.
Tässä kohtaa meidän keski-suomen kolleegat oli radan varrella kannustamassa, joten selfiehommia niiden kanssa ja hepuille pipot matkaan!

Kollegaselfie

Siitä kolleegoiden tsemppaamana eteenpäin. Seuravan edessä ne saatanan putket :D En mahtunu! Tai sit tuli ahtaanpaikankammo kun jäin perseestäni kiinni siihen lähtöön... Saatto myös johtua siitä liukuri nipusta mikä mulla roikku mukana. No kiersin sen esteen kuitenkin. Aku Terhi ja Vellu meni sen näppärästi... Tai vähemmän näppärästi mutta meni kuitenkin. Siitä sitte hirvee nousu rinnettä ylös. Taas oli jalat aika valmiit siinä puolessa välissä... No ei siinä mitää. Sitte taas edessä alamäki. JYRKKÄ sellainen. Ei uskaltanu liukuria laittaa perseen alle ku ei tiä oisko se pysähtyny ikinä. Tietysti jyrkkää laskua seuras TAAS jyrkkä nousu! Pari lehmää oli istahtanu sinne mäen päälle mutta ei ehditty lypsylle. Aku ois saanu vetää nimmarin tissiin jos ois ollu kynä mukana!

No seuraavana oli edessä, yllätys yllätys, alamäki :D Liukurit takapuolen alle taas ja mäkeen. Meni muuten sevverran lujaa ettei meinattu radalla pysyä! Liukumäessä vastaan tuli pappi, jolla oli risti hukassa. Sittemmin tapahtui ihme ja risti löytyi, joten pappi sai meidät siunattua! Sitten edessä olikin ylläripylläri, vähä ylämäkee! Siitä kun selvittiin niin lumikasojen yli verkkoon kiipeileen. Se oliki aika helppo homma. Sen jälkeen taas liukumäki. Meidän kolleegat olikin jo ehtiny siirtyyn tähän kohtaan varmistamaan, ettei vieläkään olla kuolemassa. Ja näin matka jatkui. Liukumäki! Jossa hyppyri, ei hyvä. Siitä pieni siirtymä ja taas alamäkee. Liukurit muuten luisti tosi hyvin!
Sen alamäen jälkeen edessä olikin pieni kiipeily rakennustelineille ja sieltä alas. Sen jälkeen hassu karsina jossa oli paljo jumppapalloja. Siitä matka jatku kohti kauhulla odotettua sähköpaimenista viritettyä verhoa jonka läpi piti mennä. No eihän siitä oikeen mitään irronnu. Sitte edessä oli semmonen putki josta Jannekin mahtu läpi! Taas vähä ylämäkee ja alamäkee... Yllätysyllätys, papit oli taas ehtiny meidän edelle ja taas meitä kovasti siunattiin. Oltiin kuulemma kovin syntisen näkösiä. Kun kyseltiin että miten ne on aina meidän edellä vaikka me on ne monta kertaa ohitettu, vastaus oli, jumala on aina askeleen edellä :D Seuraavaks edessä oli taas putket joista piti ryömiä läpi. Sen jälkeen TODELLA jyrkkä alamäki, jossa vauhti kasvoi aika huikeeks liukurilla! Tietysti kun jyrkkä mäki mentiin alas niin sit se piti myös tulla ylös! Taas jalat aivan hapoilla hirveen puuskutuksen saattelemana päästiin mäenpäälle takaisin. Siitä kolmen romuauton yli kiiveten kohti loppusuoraa. Vellu oli jossain kohtaa vielä menossa avantoon ennen maalia mutta jänisti loppumetreillä. Siinä otettiin sitten pakolliset juoksuaskeleetkin kun maaliviivalle tultiin.

Vietiin lanssikuski JP:llekkin pipo!

Kierrettiin siis vain 1 kierros ja aikaa tähän meni n. tunti. Melko rennolla meiningillä kävellen :D
Maalissa saatiin mitalit kaulaan ja siinäkohtaa fiilis oli todella hyvä! Ehkä tahkolla jo 2 kierrosta? Kuka tietää?

Tapahtuma oli kaikenkaikkiaan oikeen huikee ja kuvattiin koko reissu parilla kameralla, niin väkästän tästä kyllä jonkun videonkin kuhan ehdin materiaalit katteleen läpi.

Oiskos lähtijöitä sinne Tahkon ExtremeRuniin 16.4. ? Aateltiin kohta alkaa varaileen mökkiä! Laitelkaahan viestiä jos uskallatte lähteä mukaan!



Suuri kiitos kaikille meidän tukijoille jotka on jo tässä hommassa mukana! 
ExtremeRun - www.extremerun.fi -  Facebook: ExtremeRun
Rautia Pälkäne - www.rautia.fi/kaupat/palkane/ - Facebook: Rautia Pälkäne
Aitoon Kirkastusjuhlat - www.aitoo.fi - Facebook: Aitoon Kirkastusjuhlat
Kuvatikkaus - www.kuvatikkaus.fi - Facebook: Kuvatikkaus

Tukijoukkoihin mahtuu vielä! Jos kiinnostaa niin ota yhteyttä lihavatensihoitajat@gmail.com tai viestillä Facebookissa!