Lounaalla: Ravintola Pyy

Käytiin viime torstaina Akun ja Terhin kanssa Ravintola Pyyssä Tampereella lounaalla.
Etukäteen oltiin sen verran netistä ja facebookista vakoiltu että siellä olis jonkinlaista salaattilounastakin tarjolla.
No ei muutaku kokeilemaan. Aikaisemmin on Akun kans jo himoittu kyseisen ravintolan listalta pääruokaa nimeltä: Coeur de filet Provencale eli Kokonaisena paistettua häränsisäfileetä Kaakinmaan tapaan. Tähän annokseen kuuluu härän sisäfileetä (500g!!!), Rosamunda-perunaa, tuoreita kasviksia, punaviinikastiketta, valkosipulia ja aitoa Cafe de Paris -makuvoita. Lisäksi siellä perässä lukee että: Annos on kahdelle. Sinulle ja Hänelle. Akun kans aateltiin että kumpikin vois kyllä ottaa oman tommosen. Eli mulle ja mun mahalle! Jonain päivänä me käydään se kokeilemassa ;)

No se siitä. Paikka löydettiin näppärästä navigaattorin avulla ku ei löydy minkäänlaista paikallistuntemusta Tampereelle. Jo ulkona paikka näytti yllättävän tutulta, sisältä vielä vähä enemmän. Täähän on se paikka joka oli Sukulan Kuppilat kuntoon- ohjelmassa. KOROSTETAAN NYT KUITENKIN, että ohjelmassa oli siis samassa tilassa sijainnut ravintola, EI TÄMÄ siinä nyt oleva! Paikka oli siisti ja kaikinpuolin miellyttävän näköinen. Tilaa oli sillä hetkellä kun satuttiin paikalle. Tarjoilija tuli nopeasti tuomaan lounaslistat ja sieltä oli helppo valita salaattilounas marmorifileellä, kun oltiin listoja jo etukäteen tutkailtu. Tilauksen jälkeen pöytään tuotiin juomat ja leipää, joka oli muuten aivan jumalaisen hyvää! Itse salaattikin tuli todella nopeasti, niinkuin lounaan kuuluukin(ainakin mun mielestä).

Salaatissa oli siis salaattisekoitus, tomaattia, kurkkua, paprikaa, marinoitua punasipulia, paahdettuja siemeniä ja kvinoaa. Lisäksi sitruunavinaigrettea. Siihen olisi kuulunut oliivitkin mutta ne ei meikäläisille uppoa joten ne jätettiin pois, samoin meloonia ois pitäny olla mutta ei löydetty. Minähän en ees huomannu sen puutetta, mutta Aku ja Terhi sen keksivät. Lisäksi salaattiin sai valita, grillattua vuohenjuustoa, kananpojan rintafileen tai marmorifileen. Me päädyttiin kaikki tohon marmorifileeseen.

Salaatit tuotiin nopeasti nenän eteen ja ei muutakun kimppuun. Kvinoa taisi olla kaikille uusi tuttavuus ja aiheutti siitä johtuen hieman hämmästelyä :D Suutuntuma kyseiselle artikkelille oli aika hassu, mausta en oikeestaan osaa mitään sanoa. Marinoitu punasipuli oli, yllätysyllätys, jäätävän hyvää! Minä ja Terhi syötiin salaatit suurella ruokahalulla, kun taas Aku ei oo vielä itsestään löytänyt sisäistä pupua, joten salaatti ei oikein uponnut. Marmorifile oli tosi hyvää, joskin silti aika mautonta.
Salaatin hinta oli 10€, ehkä paljon, ehkä ei. Ei tommosta joka päivä viittis lounaaksi tolla hintaa syödä, mutta aina välillä kyllä!
Ja koska jotain teistä varmasti kiinnostais tän aterian ravintoarvot, niin laitoin ravintolaan torstaina viestiä että onko niitä saatavilla, en ole vielä saanut vastausta. Lisään sen tänne jos semmoset löytyy.

Kokonaisarvosana kyseiselle salaatille olis semmonen kun: 

 4/5

LihavatEnsihoitajat suosittelee!

 Ravintola Pyy, Papinkatu 20, 33200 Tampere  

Ruokapläjäys!

Aattelin tehdä taas päivityksen ruuasta. Uusia juttuja on testailtu, kaikkia korvaavia ruokia en kyllä allekirjoita, mutta on löytynyt jotain hyvääkin. Ensinnäkin, olen oppinut syömään rahkaa lautaselta, enää ei joka kerta tarvitse tehdä smoothieta. Aiemmin rahkan lusikoiminen lautaselta aiheutti oksureaktiota, nyt menee ihan ok. Joskus tekee jopa aamulla mieli rahkaa o.O

Rahkaa ja mansikkavattusosetta.

Paras "korvaava" ruoka jollekkin oikealle, on ollut kukkakaalimuusi. Se on oikeasti hyvää! Paistetut kuhafileet ja kukkismuusi, ei edes tajunnut kaivata perunaista muusia. Salaatti tuosta kuvasta puuttuu, mutta ei sitä aina jaksa rehujakaan puputtaa. Muusiin laitettiin:

• Kukkakaalia keitettynä
• Keitinveteen kasvisliemikuutio, ei terveellisin vaihtoehto mutta tällä kertaa käytettiin
• Floran kokin salaisuus Tämmöinen pullo
• Sitten vaan sauvasekottajalla muusiksi. Helppoa!

Kukkakaalimuusia ja kuhafileitä.

Toinen kukkakaalia sisältävä resepti oli kukkakaalipitsa mitä kokeiltiin. Mutta se ei kyllä toiminut. Ihan ok makuista, mutta pitsan kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Jos haluaa pitsaa, niin sitten tekee pitsaa eikä yritä terveellistää sitä. Se ei vaan toimi. Janne tosin tykkäs siitä. Diagnosoin tykkäämisen johtuvan siitä, että nyt kun saa vihdoinkin jotain pureskeltavaa ruokaa, niin kaikki kelpaa. Taitaa olla tarkempaa ohjetta tulossa tästä pitsasta vielä myöhemmin. En tiedä tuliko pohjasta edes semmoista kuin olisi pitänyt, omituisesti se jäi lastaan kiinni. Kun yritti laittaa pitsan palasta lautaselle niin täytteet kellahti sinne mutta pohja jäi lastaan kiinni. 

Herkullisen näköinen siitä pitsasta tuli

Yks työpäivä käytiin Sammonkulmassa lounaalla, siellä oli paneroitua kalaa ja lasagnea tarjolla. Hyviä ruokia, mutta ei ehkä ihan laihisruokaa. Sain oman kalan keittiöstä, ei voi kun kiittää heidän tarjoamaa tukea tähän hommaan! Keräsin kalan kaveriksi salaattipöydästä lautasellisen salaattia.

Sammonkulman lohimedaljonki, slurps.

Loppuun vielä pari salaattilautaskuvaa. Ensimmäinen rakenneltu kotona, sisältää jotain vihreää salaattia, tomaattia, paprikaa, kurkkua, siemensekoitusta ja savukalaa Prisman kalatiskistä. Kala oli kuivaa ja jotenkin sitkeää, ei jatkoon. Kerran aiemminkin ostanut tuommoista kumikalaa, sillon S-marketin tiskiltä. En tiedä onko se vanhaa vai miksi maistuu niin kovin omituiselta.

Viimeinen kuva on Taysin kahvion salaattibuffetista, mistä oli jo aiemmin puhetta. Punainen ei ole ketsuppia, vaan jonkinsortin öljychilikastike. Aivan sairaan hyvä annos!

Kerrotaan nyt vielä miten kävi terveyskeksien kanssa. No, kuten nimi antaa olettaa, niin ei ne hyviä olleet :D Mikään terveellinen ei taida olla.. Eli siis, löysin reseptin mihin tuli banaania, kaurahiutaleita ja kuivattuja karpaloita. Ite en tykkää karpaloista, joten laitoin mantelirouhetta ja koska mieli teki, niin tummaa suklaata semmosen Fazerin pikkupatukan verran, eli viisi palaa. Noh joo. Ei ne pahoja olleet. Mut jos mieli tekee hyviä keksejä, ei nää poista sitä mielihalua. Joten turha syödä turhia kaloreita, on sit mielummin ilman keksejä. Keksit jäi tommosiks kököiks, kun en tajunnu että ne ei uunissa leviä :D Makuun tuskin olomuoto vaikuttaa.

ExtremeRunin jatkoistakin selvitiin hengissä!

Oltiin jo aikaa sitten sovittu, että Extremessä ei sitten lasketa kaloreita, eikä myöskään siis laihduteta. Ja näin myös tehtiin :D

Juoksun jälkeen oli tiedossa allasbileet Extremerunilaisille, muutoin allasosasto oli kiinni. Erikseen muut ihmiset saivat ostaa lipun, jos halusivat. Hiukan siinä pohdittiin,että kuinka kävis jos aloittais juomaan alkoholipitoisia voimajuomia siitä juoksun jälkeen suoraan. Lopulta päädyttiin, että kävästäänpä ensin hiukan aterioimassa. Peurungan kylpylähotellissa oli semmoinen ravinteli kuin Pata&Pannu, missä käytiin. Tarjolla oli mm. salaatteja, kalkkunahöystöä, kukkakaaligratiinia,paistettuja muikkuja jne. Jälkkäripöydästä löytyi puolukkarahkaa ja omenapiirakkaa vanilijakastikkeella. Kaikki muut maiskutteli jälkkäritkin menemään, paitsi Aku, kun hän ei niin välitä makoisista jälkkäreistä. Oli muuten näin rahkailijana omituisen makusta rahkaa, se maistu pelkältä sokerilta :D

Ruokailun jälkeen mentiin vaihtaamaan märät vaatteet uimavarusteisiin ja samalla maisteltiin alkupaloja tulevasta. Vellu oli ainoa, joka oli tajunnut ottaa nestemäisiä eväitä. Voiko kahdessa kuukaudessa meidän muiden evästystaidot kadota? Vai oliko tää vaan joku erhe? Onneksi kuitenkin Vellun kassissa oli Jägermeisteriä ja Extremerunilaisten sponsorikasseista löytyi Teho-merkkistä energiajuomaa. Siitä alkunautintoa ja sitten vaan pulikoimaan.

Hiukan iso ero, onko allasbaarissa Suomessa vai Virossa. Jälkimmäisessä sai uida ja juoda, täälä Suomen suppeassa systeemissä ei saa. Joten mikäs siinä, porukka oli kokoontunut allasosaston toiseen päähän juomaan, kun altaat sen sijaan oli lähes tyhjät. Mukia kun et saa viedä altaalle etkä altaassa juoda. Jano karistettiin ensin ja sitten käytiin pulahtamassa. Pakko oli ottaa nopeuskisaa liukumäessä, panoksena hitaat tarjoaa nopeimmille. No, arvata saattaa kuinka kävi; mä ja Vellu tarjottiin :D

Kisailun jälkeen takas allasbaariin, muutamat lonkerot ja Hullut Omenat kurkkuun. Kuinkas sitten kävikään? Mulla ja Akulla tais molemmilla olla yks Hullu Omena liikaa, koska me päätettiin jäädä lastenaltaaseen makoilemaan kun Janne ja Vellu lähti uudelle uintikierrokselle. Jossain vaiheessa oli joku kisakin tarjolla, altaaseen heiteltiin ilmapalloja ja muutamassa oli tarra. Tarran löytäneet kilpaili vielä keskenään, palkintona ilmaisia Extremeruneja ja hotellimajoitus. Lopulta bileet tuli päätökseen klo 19.00 ja piti lähteä pois. Kämpillä suihkuun ja muutama tehollinen paukku nassuun ja sitten Peurunka-areenalla soittavaa Klamydiaa kohti. Ennakko-ohjeissa oli tietona, että bändi alottelee puolen yön aikaan soittelemaan. Istuskeltiin ensin jossain kuppilassa ja tuli nälkä. Se kuppila ilmoitti menevänsä kiinni ja kehoittivat meitä siirtymään Ravintola Peurankelloon. Sinne siis. Kello oli 22.33 kun päästiin ja meille ilmoitettiin, että enää ei saa ruokaa, tilaukset keittiölle pitää tehdä ennen 22.30. Jaahas. Vai niin. No sitten mentiin hotelliin vastaanottoon tiedustelemaan, missä siinä pitäjässä saa ruokaa. Siitä tiskiltä käskivät mennä ensin Peurankelloon ja sitten siihen toiseen missä jo oltiin oltu. Kerrotiin, että ne on jo kiinni, voitko tilata taksin. Hän kehoitti menemään ulos taksitolpalle ja sinnehän me mentiin. Löydettiinkin taksi ja lähdettiin kuskin avustuksella etsimään purtavaa. Ensin yritettiin jotain paikallista kebabbilaa, jonka ovessa luki että auki 05.00 asti. Paitsi että nyt oli kuulemma kiinni ja ruokaa ei saa.

Taksikuski pisti hanat kaakkoon ja kuskas meidät Hirvaskankaan abc:lle, kerrottiin että on vähän kiire. Arvatkaa kaks kertaa, tilattiinko jotain salaatteja? Ei tosiaan :P Hampurilaista vaan jokasen lautaselle. Aku viehättyi sen lisäksi tacolastuista niin paljon, että otti niitä lautasellisen. Pikkuhiljaa kello alkoi olla jo paljon, äkkiä taksiin ja suunta kohti Peurunka-areenaa. Aku vähän väsähti matkalla ja Vellu saatteli hänet nukkumaan siinä vaiheessa. Suunnattiin kolmistaan Areenalle noin klo 00.15 ja huomattiin, että siellähän ollaan jo täydessä vauhdissa. Klamydia olikin aloittanut jo yhdentoista jälkeen. Vähän jäi harmittamaan, mutta kuultiin sentäs joitakin biisejä. Yhdet virvokkeet nautiskeltiin ja sitten kutsui Akun seura, eli nukkuminen. Akulla oli vissiin ollut huono olo tai jotain, sillä kun parvekkeelta katsoi ala, näkyi lokinruokaa..

Klamydia

Aamulla heräsin siihen, kun Vellu ja Janne katsoi Smurffeja. Oikeasti. Pikkuhiljaa päästiin Akun kanssa elävien kirjoihin ja ylös sängystä muiden seuraan. Pientä siivousta siinä ja puoleen päivään piti luovuttaa huone. Kamala nälkä alkoi olla jo siinä vaiheessa, ei oltu vielä saatu aamupalaa. Nokka kohti Jyväskylää ja matkalla arvottiin mitä syödään. Raxiin vei tie, ja voi että oli hyvää! Ihan vähän jotain salaatinpiiperrystä lautaselle ja sitten pizzojen ja siipien&nakkien kimppuun. Janojuomaksi oikeaa sokerillista colaa! Mums mums vaan ja läskit söi ja joi niin paljon ku mahtui masuihin. Ja jos totta puhutaan, niin tuli siitä vähän ähky ja huono olo...

Sieltä alkoi kotimatka ja hauska reissu lähestyi päätöstään. Seuraavana ohjelmassa Tahkon ExtremeRun 16.4, kuka lähtee meitin mukaan??

Peurungan ExtremeRun selvitty hengissä!

Eilen sitten oli ensimmäisen ExtremeRun tapahtuman vuoro! ExtremeRun:han on ottanut meidän äärimmäisen hienosti mukaan tähän hommaan ja tullaan heidän kans tekeen tiivistä yhteistyötä koko vuoden läpi. Iso PEUKKU sinne!

Aamulla lähdettiin ajeleen Aitoosta puol ysin aikaan kohti Laukaata ja Peurunkaa. Aamupalaks vetäsin perinteisesti pirtelön, mutta poikettiin vähä tankkaan lisää Jämsän Shellille jossa vielä ruisleipä naamariin ennen tapahtumaa. Pelipaikoille ehdittiin just sopivasti puol kahdentoista aikaan kun lähtö oli siis klo 13. Vellun kans paineltiin hakeen meidän numerolappuja yms. tavaroita joita sieltä mukaan annettiin. Siellä jo joku Herra ExtremeRun elikkäs Jukka pyysi että tehtäis joku haastattelu faceen kun saadaan kisavaatteet vaihdeltua päälle. No tottakai tämmöseen lähdetään, eli ei muutaku takas autolle ja kyytihousut ja maiharit jalkaan ja takas mestoille. Tästä pääset katsomaan haastatteluvideon!

Haastattelun jälkeen keräännyttiin jos lähtöviivan tuntumaan vetään alkulämpöjä. Sen jumpan voi kattoo tästä linkistä!
Väkeehän siellä oli ihan mukavasti, alku otettiin sen verran rauhallisesti että katteltiin vaan ku muut lähti meneen ekalle esteelle johon kyllä kerty aikamoinen sumppu niinku oli kyllä odoteltuki ja siitä oli varoteltukin etukäteen ettei siihen kannata kiirehtiä.
Ekan lumikasan yli kun selvittiin ni löntysteltiin järven jäälle josta kiivettiin pieni mäenpätkä ylös ja sieltä taas kiipeemään lumikasaa ylös ja sieltä liukurilla alas. Siitä seuras kasa autonrenkaita joiden yli juokseminen oli yllättävän haasteellista! Mutta hauskaa :D Heti perään taas uusi lumikasa johon kiivetessä alko jalat oleen jo aika hapoilla. Sieltä taas liukurilla alas kauheeta kyytiä.
Tässä kohtaa meidän keski-suomen kolleegat oli radan varrella kannustamassa, joten selfiehommia niiden kanssa ja hepuille pipot matkaan!

Kollegaselfie

Siitä kolleegoiden tsemppaamana eteenpäin. Seuravan edessä ne saatanan putket :D En mahtunu! Tai sit tuli ahtaanpaikankammo kun jäin perseestäni kiinni siihen lähtöön... Saatto myös johtua siitä liukuri nipusta mikä mulla roikku mukana. No kiersin sen esteen kuitenkin. Aku Terhi ja Vellu meni sen näppärästi... Tai vähemmän näppärästi mutta meni kuitenkin. Siitä sitte hirvee nousu rinnettä ylös. Taas oli jalat aika valmiit siinä puolessa välissä... No ei siinä mitää. Sitte taas edessä alamäki. JYRKKÄ sellainen. Ei uskaltanu liukuria laittaa perseen alle ku ei tiä oisko se pysähtyny ikinä. Tietysti jyrkkää laskua seuras TAAS jyrkkä nousu! Pari lehmää oli istahtanu sinne mäen päälle mutta ei ehditty lypsylle. Aku ois saanu vetää nimmarin tissiin jos ois ollu kynä mukana!

No seuraavana oli edessä, yllätys yllätys, alamäki :D Liukurit takapuolen alle taas ja mäkeen. Meni muuten sevverran lujaa ettei meinattu radalla pysyä! Liukumäessä vastaan tuli pappi, jolla oli risti hukassa. Sittemmin tapahtui ihme ja risti löytyi, joten pappi sai meidät siunattua! Sitten edessä olikin ylläripylläri, vähä ylämäkee! Siitä kun selvittiin niin lumikasojen yli verkkoon kiipeileen. Se oliki aika helppo homma. Sen jälkeen taas liukumäki. Meidän kolleegat olikin jo ehtiny siirtyyn tähän kohtaan varmistamaan, ettei vieläkään olla kuolemassa. Ja näin matka jatkui. Liukumäki! Jossa hyppyri, ei hyvä. Siitä pieni siirtymä ja taas alamäkee. Liukurit muuten luisti tosi hyvin!
Sen alamäen jälkeen edessä olikin pieni kiipeily rakennustelineille ja sieltä alas. Sen jälkeen hassu karsina jossa oli paljo jumppapalloja. Siitä matka jatku kohti kauhulla odotettua sähköpaimenista viritettyä verhoa jonka läpi piti mennä. No eihän siitä oikeen mitään irronnu. Sitte edessä oli semmonen putki josta Jannekin mahtu läpi! Taas vähä ylämäkee ja alamäkee... Yllätysyllätys, papit oli taas ehtiny meidän edelle ja taas meitä kovasti siunattiin. Oltiin kuulemma kovin syntisen näkösiä. Kun kyseltiin että miten ne on aina meidän edellä vaikka me on ne monta kertaa ohitettu, vastaus oli, jumala on aina askeleen edellä :D Seuraavaks edessä oli taas putket joista piti ryömiä läpi. Sen jälkeen TODELLA jyrkkä alamäki, jossa vauhti kasvoi aika huikeeks liukurilla! Tietysti kun jyrkkä mäki mentiin alas niin sit se piti myös tulla ylös! Taas jalat aivan hapoilla hirveen puuskutuksen saattelemana päästiin mäenpäälle takaisin. Siitä kolmen romuauton yli kiiveten kohti loppusuoraa. Vellu oli jossain kohtaa vielä menossa avantoon ennen maalia mutta jänisti loppumetreillä. Siinä otettiin sitten pakolliset juoksuaskeleetkin kun maaliviivalle tultiin.

Vietiin lanssikuski JP:llekkin pipo!

Kierrettiin siis vain 1 kierros ja aikaa tähän meni n. tunti. Melko rennolla meiningillä kävellen :D
Maalissa saatiin mitalit kaulaan ja siinäkohtaa fiilis oli todella hyvä! Ehkä tahkolla jo 2 kierrosta? Kuka tietää?

Tapahtuma oli kaikenkaikkiaan oikeen huikee ja kuvattiin koko reissu parilla kameralla, niin väkästän tästä kyllä jonkun videonkin kuhan ehdin materiaalit katteleen läpi.

Oiskos lähtijöitä sinne Tahkon ExtremeRuniin 16.4. ? Aateltiin kohta alkaa varaileen mökkiä! Laitelkaahan viestiä jos uskallatte lähteä mukaan!



Suuri kiitos kaikille meidän tukijoille jotka on jo tässä hommassa mukana! 
ExtremeRun - www.extremerun.fi -  Facebook: ExtremeRun
Rautia Pälkäne - www.rautia.fi/kaupat/palkane/ - Facebook: Rautia Pälkäne
Aitoon Kirkastusjuhlat - www.aitoo.fi - Facebook: Aitoon Kirkastusjuhlat
Kuvatikkaus - www.kuvatikkaus.fi - Facebook: Kuvatikkaus

Tukijoukkoihin mahtuu vielä! Jos kiinnostaa niin ota yhteyttä lihavatensihoitajat@gmail.com tai viestillä Facebookissa!

Punnituspäivän mietteitä

Taas on aika tuoda fiilikset esille laihduttamisen ja läskin lähdön suhteen. Punnituspäivä oli tiistaina ja iloiset lukemat sieltä napsahti. Syönyt olen normaaliin tapaan neljä kertaa päivässä. Välillä tuntuu että saa tarpeeksi ruokaa, mutta välillä ei. Useinkin olen miettinyt, että tätäkö tämä loppuelämä sitten on. No ei kai ? Kunnon kohottaminen liikunnan keinoin on tervetullut piriste elämään jota kautta saan sitten käydä syömässä kermamunkkeja. Voi sitä päivää. Koskahan se on ? Vain märissä unissa voi haaveilla kermamunkista.

No mitä vaaka sitten näytti ? 1.3 kg oli pudonnut. Tahti edelleen kiusaavan hidas, mutta ehkä kiireisen työviikon jälkeen voi nauttia edes tuosta.

Ateriavalintoja kyytien välillä ei ole ollut vaikeaa. Muutaman kerran ABC:llä on katottu pitkään kun olen kassalla munaa tilannut. Yleensä vielä 3 kpl:tta. Viimeksi mieshenkilö huusi perääni "millaisena munan yleensä otat" ööö, tota. Kovana :)

Kyytijullen lounashetki

Voi kun hyvä haltia saapuisi ja veisi mukanaan vaikka yhden 10 kiloa. Sillä varmistaisin, että saisin huilata edes hetkisen tästä ikuisuusprojektista. Ei auta pakko painaa pitkää päivää, että saisi vähänkin sitä tyytyväisyyttä itseensä mitä on joskus muutama vuosi sitten ollut. Onneksi on ollut kaikenlaista kivaa tekemistä ja tavannut lukuisia uusia ihmisiä, joiden kautta tätäkin projektia jaksaa. Välillä liikkuu itsesäälin partaalla ja välillä on päiviä, jotta voi ottaa rennommin. Kaikille kanssasisarille ja veljille ensihoitorintamalla haluan välittää terveisiä, huolehtikaa itsestänne ja toisistanne, jotta kukaa muu ei joudu samanlaisen projektin kouriin. Ei tartte mättää suuhunsa kaikkee mitä eteen tuodaan vaan sopivassa määrin syökää ja juokaa, mutta älkää päästäkö itseänne paisumaan kuin pullataikina, sillä ei tämäkään mitään kivaa ole.  Tämän ehkä voin sanoa "kokemuksen syvällä rintaäänellä". Ilman neljän lihavan ensihoitajan porukkaa olisin repsahtanut jo aikoja sitten.  Ei muuta kuin ensi viikolla puntariin :)

Ruokaaaa!

Moikka!

Mehän siis Jannen kanssa siirryttiin tälle viikolle sille kakkostasolle. Eli saadaan siis syödä se yks ruoka päivässä, jonka lisäks kolme pirtelöö tietty.

Me käydään varsinkin töissä ollessa, ja meikäläinen paikkakuntalaisena käyn muutenkin paljon paikallisessa lounaskahvila Sammonkulmassa, oriveden leipomon piste on tuo. Lounashan sielä on aina ollut hyvää ja vaihtelevaa, ei oo ikinä tarvinu nälkäsenä lähtee pois! Nyt tän dieetin aikana oon seurannut kun Suski ja Terhi on käynyt sielä lounastamassa. Ja kun harvoin noutopöydässä oleva ruoka on sellasta mitä laihduttaja vois syödä, lukuunottamatta salaattipöytää, on "mutkan" kokit kokkaillut heille omat lounasannokset! Ei oo monessa paikassa meinaan vastaan tullut tollasta palvelua! Toiveiden mukaan on laitettu kanasta kalaan kaikkea, milloin keitetty kananmunia ja millon jotain muuta.

No nythän me päästään Jannen kanssa hyödyntämään tuota samaista palvelua, ja voin kertoa että ei ole valittamista! Eilen töissä ollessa ja tänään muutoin lounastamassa sielä kävin, molemmilla kerroilla söin lohta. Ja aivan huippuhyväähän se on ollu! Suuret kiitokset siis Mutkan väelle, varsinkin Tanjalle ja Pinjalle!:) Ps. Suosittelen paikkaa ruokailemiseen aivan jokaikiselle, "normaalin" sekä laihdutus sapuskankin nauttijalle!

Alle vielä kuva tän päivän annoksesta, josta toki kerkesin palasen jo maistaan ennen kuvan nappaamista.

Pps. Huomena muuten mennään ekaan ExtremeRuniin Peurungalle! Saa nähdä, korjaako kuoleman se juoksu vai ne allasbileet sen jälkeen;)

Neuvola painoille!

Moro!

Käytiin taasen eilen Jannen kanssa aamusella punnituksessa. Kovasti oli toiveissa päästä kaksinumeroisiin lukuihin, eli alle sadan kilon! Ja "heittämällä" sinne päästiinkin, vaaka pysähty lukemaan 99.6kg! Eli pudotusta taasen se 3kg tasan.

Meikäläinen sai viime viikolla antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Kolmantena kuuri päivänä, eli lauantaina totesin että ei vatta oikein kestä antibioottia ilman mitään ruokaa, vaikka kuinka söi maitohappobakteeria. Sovittiin sitten Jannen kanssa sillon, että siirrytään kakkostasolle Cambridge-ohjelmassa. Tulihan sitä pelkkää pirtelöö se pari päivää vaille 8vk sitten imeskeltyäkin!

Ekat kolme päivää menin Subwayn salaateilla sen yhden oikean aterian päivässä. Tänään satuin menemään porukoille sopivasti iltapäivällä kun sielä ruokatouhut oli alkamassa. Söin siellä tänään sitten porsaan leikkeen 100g sekä keitettyjä kasviksia sekä salaattia. Onhan tää aika mahtava tunne kun saa syödä! Ja vatsa tulee aivan täyteen tollasestakin annoksesta.

Kohti Cambridgen kakkostasoa! Ja viimeisin punnitustulos!

Tehtiin sitten vihdoin Akun kanssa se päätös että ny loppuu ykköstasolla kituuttaminen, hampaat haluaa pureskella jotain, vatsa haluaa jotain muutakin kuin suklaapirtelöö!
Niinkun vähä oletinkin niin se viimekerran jälkeinen Subwayssa käynti oli paha. Salaatti maistu niin hyvälle, että alettiin miettiin miksei semmosia oo ennen syöty. No jos nyt sitte yritetään niillä mennä.
Tää kakkostasolle siirtyminen siis ei missään tapauksessa tarkoita sitä että pirtelöiden syönti/juonti loppuu, vaan sitä että yks pirtelö korvataan oikealla aterialla. Eli yks "oikea" ateria päivässä ja 3 pirtelöä.

Nyt sitte semmosia kakkostasolle sopivia ruokaohjeita vaan kommentteihin! Nyt alkaa siis sopivien ohjeiden metsästys ja armoton ruokien testaus. Ja tietysti raportoidaan tänne kaikki kokeilut!

Nii ja siellä vaa'alla todettiin että taas on 2,2 kiloo läskiä lähteny!

10kg:n raja meni rikki!

Maanantain punnituksessa mennä napsahti kymppi rikki, wuhuu! Se sittenkin on mahdollista, se laihtuminen. Nyt vaan täytyy pitää kovaa itsekuria, ettei syömiset repsahda. Pikkuisen on jo viitteitä siihen suuntaan. Pitäisköhän pitkästä aikaa popsia parsakaalia niin muistuis mieleen, ettei tää mitään herkkua ole. Huomenna taas töihin, saas nähdä mitä apetta huominen tuo tullessaan.

Tänään käytiin Jannen pitkästä aikaa lautailemassa. Pikkuveli tuli eilen tyttöystävänsä kanssa yökyläilemään ja tänään päädyttiin koko porukka kymppitiistain kunniaksi Sappeelle surffaamaan. Kyllä sen taas jaloissaan tunsi, ettei oo hetkeen tullu laskettua. Pohkeita vähän jumitti ja kummasti jalkapohjia puudutti. Taidanpa käydä ostamassa uudet lautakengät ennen lapin reissua. Saatanpa myös ottaa pientä pohjetreeniä salilla.

Nyt illalla mutustelin vähän suklaata tuon rikkimenneen kympin kunniaksi, kinderin suklaa vaan on edelleen niiiiiin hyvää :)

Pussikeittotestailua!

Moikka!

Tuli eilen taas mainio idea töissä ollessa, kun kaupasta vissyä kävin ostamassa, että jos kokeilis muidenkin valmistajien pussikeittoja kuin vain Cambridgen. Aiemmista päivityksistähän voitte siis lukea, että kaikki Cambridgen kyseiset sötkötykset on ollut aivan täyttä paskaa.

Kokeiltiin S-Marketista saatavia Nutriletin Thai Red Curry sekä EasyDietin juustoinen savuporokeitto ja kananmakuinen keitto. Huomatkaa tässä jälkimmäisessä kanan_makuinen_ keitto :D

Eilen illalla jo töissä ollessa sekoteltiin tommonen Nutriletin carrisoppa. Meikäläisellä on ollu viikon verran jäätävä nuha, eli en oo mitään haistanut koko viikon aikana. Paitsi nyt. Aivan hirvittävä käry leijaili koko asemalla kun se soppa saatiin valmiiks! Se haju ei tuonut yhtään luottoa että maku vois olla hyvä. Eikä se tietenkään ollutkaan. Aivan yhtä kurjan makusta tavaraa kun Cambridgenkin keitot! Ei jatkoon siis--> viemäristä alas.

Tänään aamupäivällä kun Janne tuli töihin päästään mut pois, niin lämmiteltiin sit noi kaks muuta seosta. Juustoinen Savuporokeitto oli tuoksultansa jo oikeesti lupaava! Ja maultaankin sellanen että ei sitä alkanut vastapalloon vattasta nouseen ylöspäinkään! Mutta edelleenkin se jauhoinen ja semmonen jotenkin tosi kummallinen suu tuntuma aiheutti tämänkin kohdalla tuomion viemärin kutsumisesta. Ei jatkoon.

Sitten se Kanan_makuinen_ keitto. Jostain syystä sitä ei meinannut saada sileeksi ei sitten millään! Hirveitä klönttejä kellu sielä seassa. Se koostumus ja haju aiheutti jo sen, että me ei Jannen kanssa edes viittitty sitä moskaa suuhumme laittaa. Terhi rohkaistu sen verran, että maisto lusikan kärjellisen sitä keltasen väristä sosetta, tuomio viemäristä kutsui hyvin äkkiä myös sitä soppaa! Ei jatkoon.

Yhteenvetona voidaan varmasti nyt ainakin meikäläisen, ja uskallan ainakin Jannenkin puolesta kertoa, että noi pussikeitoilla ei voi muuta tehdä kun heittää vesilintua. Ja toivoo sen jälkeen ettei se lintukaan erehdy maistamaan sitä kuraa, koska oksennus siltäkin tulis aivan takuulla. Tai en mä tiedä oksentaako linnut edes? No huonosti sille kävis kuitenkin jos noita menis maistamaan. Voiko joku tykätä noista muka oikeasti? Voisin tarjota vaihtoehtoa siinä vaiheessa, että me Lihavat ensihoitajat kokataan sille kyseisellä ihmiselle oikeaa ruokaa, ja sen jälkeen kun hyvälle maistuvaa ruokaa pääsee kokeilemaan, ei varmasti syö yhtäkään jauhosoppaa!

Alle vielä tämmönen niin kutsuttu selfie meikäläisestä, tämmöseks mun pää meni kun joutu noin kurjan makuisia keittoja taas maisteleen. Eli näissä piilee ehkä jopa jonkinlainen terveysvaara?