perjantai 30. syyskuuta 2016

Sole poka mikhään tiira!

Hjaaaa Hei!

Molen Ville, kaverillisesti kututtuna Kunu. Ylitornion miehiä, sielä kasvanu, eläny ja osittain aivot jäänykki sinne. Mie pakkasin kaks kuukautta sitten kampheet pakethiin ja päätin tehä oikeasti jotaki tälle oravanpyöräle, jossa tuli oltua aivan liian pitkhään. Alkupuolella kessää varmistu paikka Kotkan Ammattikorkeassa Ensihoijjon linjale, ja siittähän se kaikki sitten lähti.
Molen iso, kohtuu kovaääninen ja aina vähän kaikeasta pihala, joten ei ollu helppoa arvata, että ekojen koulupäivien aikana tuli tutustuttua Mr. Lihavat Ensihoitajaan, Janneen. Mitä pitemmälle tässä on koulu edenny, niin Jannen kans käyny selväksi ainaki yks iso yhteinen tekijä: Molemmat rakastaa ruokaa ja halvaa olla joku päivä vielä kovassa kunnossa.

Neljän helvetin kostean viikon jälkheen hunteerasin, että onkhaan tässä mithään mahollisuutta selvitä kunnialla seuraavista opiskeluvuosista ja piettää ittensä siinä kunnossa, että mahtuu ambulanssiin etupenkile, eikä ota pelkästhään potihlaan paikkaa terveyen pettäessä.
105 kilon kuoren alla piilee pohjaa monestaki eri lajista. Kilpapyöräilystä hiihthoon ja jääkiekkoa aikuisiäle saakka, tosin näistä ajoista on aikaa sen 30 kiloa. Viimisen 7 vuen aikana paino on heitelly 90-130 kilon välilä riippuen vuesta, joten tiän tosihaan mitä jojoilu tarkottaa. Minun iso kuntoprojekti lähti piehneen noussuun 2014 avioeron astuttua voihmaan ja päätin juhlistaa tuota lottovoittoa ottamalla 20 kiloa vuessa pois kropasta, puolet lähti pelkälä karkin syömisen vähentämisellä. Aamupala Grandiosa feat. keksipaketti parila energiajuomala jäi joksiki aikaa vähemmälle. 

There is a fat kid inside me!

Tiäks sen tuntheen ko päätät joka sunnuntai, että huomena se lähtee. Ja veät aivan yön pikkutunneile asti kakkua jääkaapista kaksin käsin naahmaan ilman lusikkaa, koska dietti alkaa vasta huomena, joten tätä ei lasketa. Kyllä, molen yks näistä(teistä). Tähänastisen opiskeluelämän tyhjien lonkerotölkkien määrästä voipii päätellä, että projekti ei tule olehmaan helppo, onneksi! Molen aina ollu kova tekehmään töitä, mutta mie en aio lopettaa elämästä(syömästä) sen takia, että kehtais kerran vuessa ottaa paijan pois päältä rannala, ei sole poka sen arvosta!

Tässä olema Jannen kans puhunu eri vaihtoehoista ja pääytty semmosseen ratkassuun, että yritämmä kumpiki eri keinoin saaha tuloksia aikhaan ilman suurempia kärsimyksiä ja maksimoiden samala elämänlaatua.
Molen 28-vuotias ja nyt vasta ekkaa kertaa oikeasti vietän opiskelijaelämää, mistä molen haaveillu jo vuosia. Joten mie en aio kiertää kakkubuffettia, tai jättää juomatta silloin ko tuntuu siltä, joten nyt on pakko keksiä keinoja miten saama maksimoitua läskin polttamisen aina ko vain son maholllista. Tarkotuksena mulla ei ole puottaa painoa, tykkään siittä, että puntari näyttää pääle 100 kilon, ja että naapurin mummo kuttuu karhuksi ko tavathaan rappukäytävässä. Mutta yritän tässä kaikkien houkuttelemuksien ohela puottaa rasvaa pois ja saaha säilytettyä lihasmassaa, tai mikä parempi niin ehkä saaha sitä lissää jopa.

Mutta se, että onko mahollista nauttia opiskelijaelämää 5 tähen arvosesti, olematta paitsi kosteista juhlista ja samhaan aikhaan piettää kiini linjoista, met otama selvää, pysyhän kuulola.

                                                        
Palathaan!
Kunu


2 kommenttia:

  1. Ei vitsi Ville, ihan huikee teksti, nauroin ääneen :D tsemppii. Terkuin Maija täältä vähän vantaammalta

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lämpimästi seuraavaan harjoitteluusi.
    Nauru pidentää ikää!!!
    Terkuin yököt.

    VastaaPoista