Piiloläski

Lihavana en aio esittäytyä, ikinä. Mutta ehkä semmosena piiloläskinä esittelisin itseni nyt, se kuvaa mua parhaiten.

Tosiaan Antti on nimi (ei se Terhin koira) ja ikää siunaantunut 26 vuotta, ambulanssissa työskennellyt nelisen vuotta.
Mä en siis ole oikeasti Lihava Ensihoitaja, se että miksi tähän blogiin nyt alan kirjoittaan on se että, oon piiloläski!
Piiloläskeyteni kantaa juurensa siihen kynnys kohtaan mikä on nykyään niin monella suomalaisella, etenkin yksin asuvalla ja varsinkin nuorella ongelmana,
-pikaruoka!

Mua on siunattu hyvillä geeneillä ja suurin ongelma mun elämässä on omakuvan kanssa tapellessa ollut se että kun ne ravinteet ei tartu mihinkään. Eli oon ollut aina suhteellisen pieni kokoinen, lihasmassaa oon koittanut useaan eri otteeseen saada salilta mutta kärsivällisyys on vienyt voiton ja salilla käynti lopahtaa parin kuukauden jälkeen.
Nyt oon asettanu itelleni yhden tavoitteen ja se on että saisin tehtyä jokaisen lihasryhmän salilla kerran viikossa, tarkoittaa siis noin viittä sali kertaa viikolle. Tätä tavoitetta oon nyt pystynyt toteuttaan jo kuukauden ajan, mitä oon itsekkin jaksanu ihmetellä!

Moni varmasti tietää sen haasteellisuuden kun asuu yksin ja koittaa tehdä itselle ruokaa.
Mistään ei saa yksin asuvalle sopivia annoksia siten että se olisi kilohinnallisesti samassa hintaluokassa kuin 4 henkisen perheen ostokset. No silloinhan sitä ostaa sen isomman lootan jauhelihaa, mikä ei ole hyvä juttu mun kohdalla, koska kun sen ruoan teen niin se menee päivässä, eli säästö meni siinä pikaruokaan verrattuna. 
Mulla ei oo ongelmana se etten osaisi sitä ruokaa tehdä tai etten tykkäisi jostain, mä syön kaikkea ja paljon!
Paitsi maksalaatikon rusinoita, en ymmärrä kuka niistä tykkää, siis niistä rusinoista, ne kyllä kuuluu siihen laatikkoon mutta mä nypin ne vaan sivuun.

Takaisin asiaan, se mistä mä täällä teille tarinoin ja pidän sillä tavalla toivottavasti itteni ruodussa, on kamppailusta pikaruoan ja kotiruoan välillä sekä salilla käymisen tuskasta, lihasten kasvattamisesta, harrastusten parissa touhuumisesta ja harvakseltaan tapahtuvien luovien lenkkien suorittamisesta (se miksi ne on luovia johtuu siitä etten tykkää lenkkeilystä, mutta siitä enemmän joku toine päivä!)

Terveisin
Antti