Pientä hiljaiseloa on ollut blogin suhteen itsekullakin, jotenkin tuntuu että aiheet on vaan loppu. Eikä tapahdu laihduttamisen suhteen oikeastaan mitään. Muuten kyllä onkin sitten tapahtunut kaikenlaista.
Aloitetaanpa aikajärjestyksessä. Eli tää laihdutus, tai pikemminkin elämäntaparemontti, alkoi tammikuun alussa. Siitä on nyt reilu 5kk. Pariin viime kuukauteen ei ole paino samalla rytinällä mennyt alaspäin kun alussa meni, mutta onneksi ei ole myöskään noussut! Eli tässä on harjoitettu sellaista painonhallintaa :) Aika paljon on tullut syötyä kaikenlaista ei-laihisruokaa, kuten aina välillä suklaatia, ulkona on käyty syömässä ja nyt on kotona leipää, hui. Samoin maitoa olen juonut parina päivänä. Mietiskelin tässä itsekseni, että nyt kun on kesä ja kaikkee, niin pitäisköhän vaan pyrkiä pitämään paino kurissa ja sitten syksyn tuleen rykäistä toinen samanmoinen setti kuin alkuvuodesta? Saa nähdä, energiaa kuluu nyt moneen muuhunkin asiaan kuin syömisten miettimiseen. Sillä sitähän laihdutus sisältää ihan himona, hirveä ruokien miettiminen, mitä voi syödä ja paljonko ja monelta. Päivät aikatauluttuu syömisen mukaan ja se on ärsyttävää. Lisäksi joka paikkaan pitää olla eväät..
Toisena hommana keväällä vaihdoin työpaikkaa. Uus paikka, uudet kujeet. Mutta älkää huoliko, en poistunut Pirkanmaalta enkä vilkkuautosta. Uudella työmaalla on yks semmonen kiva juttu, nimittäin kuntosali!
Kyllä kelpaa treenata :)
Seuraavaks sitten muutin paikkakuntaa. Nyt sitä sitten kinastellaan Jannen kanssa samassa kämpässä :P Ohan tää vähän outoo, ei tunne juuri ketään, eikä osaa oikein mennä minnekkään. Paitsi kuntosalille, siellä oon käyny ennenkin :D Saa nähdä kauanko kotiutuminen kestää, koskaan aiemmin en ole kokeillut. Välillä ehkä vähän yksinäinen fiilis, mä kun en ole mikään supersosiaalinen suupaltti enkä "uskalla" tyrkyttää seuraani kellekkään. Vaikka tuskin kukaan mua kotookaan hakeen tulee, mutta silti. Ehkä tää tästä etenee kesän mittaan. Mistä muuten tunnistaa pienen paikkakunnan? Vaikka siitä, että unohdin eilen kengät kuntosalin eteiseen. En ollu kerenny edes kotiin, kun Janne sai jo viestiä, että unohtiko Terhi kenkänsä :D Kiitos vaan, kenkulit on tallessa :) Koiranruokien hommaaminen on muuten asteen verran hankalaa. Ennenhän ruuat on tuotu mulle kotiovelle, nyt se firma ei toimita edes koko kunnan alueelle.. Täytyy hakea naapurikunnan puolelta jatkossa, toimittajaa en tahdo vaihtaa koska tämä tuntuu olevan ainoa firma, joka tietää mitä niitten ruuat sisältää.
Mitäs vielä? No siinä kai ne suurimmat. Kaverini Mervi sai idean facesta luettuaan fiftaribileistä, mennän mekin pin-up kuvauksiin! Olin eka vähän että jaa täh. ME vai? Kumpikaan meistä ei harrasta hameita eikä meikkejä. Siks se sit varmaan olikin niin hupaisaa :D En käsitä miten joku jaksaa meikata itteään tunnin! Me molemmat istuttiin tunnin verran meikattavina. Olihan se muutos, ei meinannu ihmiset tunnistaa kuvista meikäläistä. Hyvä ku itte tunnisti. Mekko päällä olo tuntuu aika oudolta, jotenkin epäilyttävältä. En oo semmosia käyttäny juurikaan, yhden käden sormilla voi laskee kerrat. Ostin silti tuon kuvausmekon omakseni kun halvalla sai :P
Siinä Mervi ja minä Hämeenlinnassa,
Fifth Avenuella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti