Sole poka mikhään tiira!

Hjaaaa Hei!

Molen Ville, kaverillisesti kututtuna Kunu. Ylitornion miehiä, sielä kasvanu, eläny ja osittain aivot jäänykki sinne. Mie pakkasin kaks kuukautta sitten kampheet pakethiin ja päätin tehä oikeasti jotaki tälle oravanpyöräle, jossa tuli oltua aivan liian pitkhään. Alkupuolella kessää varmistu paikka Kotkan Ammattikorkeassa Ensihoijjon linjale, ja siittähän se kaikki sitten lähti.
Molen iso, kohtuu kovaääninen ja aina vähän kaikeasta pihala, joten ei ollu helppoa arvata, että ekojen koulupäivien aikana tuli tutustuttua Mr. Lihavat Ensihoitajaan, Janneen. Mitä pitemmälle tässä on koulu edenny, niin Jannen kans käyny selväksi ainaki yks iso yhteinen tekijä: Molemmat rakastaa ruokaa ja halvaa olla joku päivä vielä kovassa kunnossa.

Neljän helvetin kostean viikon jälkheen hunteerasin, että onkhaan tässä mithään mahollisuutta selvitä kunnialla seuraavista opiskeluvuosista ja piettää ittensä siinä kunnossa, että mahtuu ambulanssiin etupenkile, eikä ota pelkästhään potihlaan paikkaa terveyen pettäessä.

105 kilon kuoren alla piilee pohjaa monestaki eri lajista. Kilpapyöräilystä hiihthoon ja jääkiekkoa aikuisiäle saakka, tosin näistä ajoista on aikaa sen 30 kiloa. Viimisen 7 vuen aikana paino on heitelly 90-130 kilon välilä riippuen vuesta, joten tiän tosihaan mitä jojoilu tarkottaa. Minun iso kuntoprojekti lähti piehneen noussuun 2014 avioeron astuttua voihmaan ja päätin juhlistaa tuota lottovoittoa ottamalla 20 kiloa vuessa pois kropasta, puolet lähti pelkälä karkin syömisen vähentämisellä. Aamupala Grandiosa feat. keksipaketti parila energiajuomala jäi joksiki aikaa vähemmälle. 

There is a fat kid inside me!

Tiäks sen tuntheen ko päätät joka sunnuntai, että huomena se lähtee. Ja veät aivan yön pikkutunneile asti kakkua jääkaapista kaksin käsin naahmaan ilman lusikkaa, koska dietti alkaa vasta huomena, joten tätä ei lasketa. Kyllä, molen yks näistä(teistä). Tähänastisen opiskeluelämän tyhjien lonkerotölkkien määrästä voipii päätellä, että projekti ei tule olehmaan helppo, onneksi! Molen aina ollu kova tekehmään töitä, mutta mie en aio lopettaa elämästä(syömästä) sen takia, että kehtais kerran vuessa ottaa paijan pois päältä rannala, ei sole poka sen arvosta!

Tässä olema Jannen kans puhunu eri vaihtoehoista ja pääytty semmosseen ratkassuun, että yritämmä kumpiki eri keinoin saaha tuloksia aikhaan ilman suurempia kärsimyksiä ja maksimoiden samala elämänlaatua.
Molen 28-vuotias ja nyt vasta ekkaa kertaa oikeasti vietän opiskelijaelämää, mistä molen haaveillu jo vuosia. Joten mie en aio kiertää kakkubuffettia, tai jättää juomatta silloin ko tuntuu siltä, joten nyt on pakko keksiä keinoja miten saama maksimoitua läskin polttamisen aina ko vain son maholllista. Tarkotuksena mulla ei ole puottaa painoa, tykkään siittä, että puntari näyttää pääle 100 kilon, ja että naapurin mummo kuttuu karhuksi ko tavathaan rappukäytävässä. Mutta yritän tässä kaikkien houkuttelemuksien ohela puottaa rasvaa pois ja saaha säilytettyä lihasmassaa, tai mikä parempi niin ehkä saaha sitä lissää jopa.

Mutta se, että onko mahollista nauttia opiskelijaelämää 5 tähen arvosesti, olematta paitsi kosteista juhlista ja samhaan aikhaan piettää kiini linjoista, met otama selvää, pysyhän kuulola.

                                                        
Palathaan!
Kunu

Piiloläski

Lihavana en aio esittäytyä, ikinä. Mutta ehkä semmosena piiloläskinä esittelisin itseni nyt, se kuvaa mua parhaiten.

Tosiaan Antti on nimi (ei se Terhin koira) ja ikää siunaantunut 26 vuotta, ambulanssissa työskennellyt nelisen vuotta.
Mä en siis ole oikeasti Lihava Ensihoitaja, se että miksi tähän blogiin nyt alan kirjoittaan on se että, oon piiloläski!
Piiloläskeyteni kantaa juurensa siihen kynnys kohtaan mikä on nykyään niin monella suomalaisella, etenkin yksin asuvalla ja varsinkin nuorella ongelmana,
-pikaruoka!

Mua on siunattu hyvillä geeneillä ja suurin ongelma mun elämässä on omakuvan kanssa tapellessa ollut se että kun ne ravinteet ei tartu mihinkään. Eli oon ollut aina suhteellisen pieni kokoinen, lihasmassaa oon koittanut useaan eri otteeseen saada salilta mutta kärsivällisyys on vienyt voiton ja salilla käynti lopahtaa parin kuukauden jälkeen.
Nyt oon asettanu itelleni yhden tavoitteen ja se on että saisin tehtyä jokaisen lihasryhmän salilla kerran viikossa, tarkoittaa siis noin viittä sali kertaa viikolle. Tätä tavoitetta oon nyt pystynyt toteuttaan jo kuukauden ajan, mitä oon itsekkin jaksanu ihmetellä!

Moni varmasti tietää sen haasteellisuuden kun asuu yksin ja koittaa tehdä itselle ruokaa.
Mistään ei saa yksin asuvalle sopivia annoksia siten että se olisi kilohinnallisesti samassa hintaluokassa kuin 4 henkisen perheen ostokset. No silloinhan sitä ostaa sen isomman lootan jauhelihaa, mikä ei ole hyvä juttu mun kohdalla, koska kun sen ruoan teen niin se menee päivässä, eli säästö meni siinä pikaruokaan verrattuna. 
Mulla ei oo ongelmana se etten osaisi sitä ruokaa tehdä tai etten tykkäisi jostain, mä syön kaikkea ja paljon!
Paitsi maksalaatikon rusinoita, en ymmärrä kuka niistä tykkää, siis niistä rusinoista, ne kyllä kuuluu siihen laatikkoon mutta mä nypin ne vaan sivuun.

Takaisin asiaan, se mistä mä täällä teille tarinoin ja pidän sillä tavalla toivottavasti itteni ruodussa, on kamppailusta pikaruoan ja kotiruoan välillä sekä salilla käymisen tuskasta, lihasten kasvattamisesta, harrastusten parissa touhuumisesta ja harvakseltaan tapahtuvien luovien lenkkien suorittamisesta (se miksi ne on luovia johtuu siitä etten tykkää lenkkeilystä, mutta siitä enemmän joku toine päivä!)

Terveisin
Antti

Taru esittäytyy :)

Hiphei, uusi lihava (toivottaavasti tässä sanassa saa 8kk päästä käyttää EX- etuliitettä) ensihoitaja ilmoittautuu. Elinvuosia on kertynyt jo huimat 33, ylimääräisiä kiloja melkein saman verran. Ensihoidon parissa olen leipäni ansainnut enemmän tai vähemmän  viimeisen 13 - vuoden ajan.

Sitten asiaan, kuten jo blogin luonteeseen kuuluu niin painon pudotuksesta ( tai ainakin hitonmoisesta yrityksestä), treeneistä, ruuasta ja muista mukavista ajatuksista olis teille tarkoitus kirjoitella. Kuten varmasti kaikilla pullukoilla niin myös minulla tämä EI TODELLAKAAN ole ensimmäinen kerta, kun tuota vatsamakkaraa ja pehmustetta ahterialueelta yrittää sulatella, mutta hei, toivotaan et tää olis jo se vika!

Millekkään dietille en nyt alkuun sit kuitenkaan ole alkamassa ensin mietin fitfarmin superdiettä tai simpleä, mutta sitten päädyin, että aloitellaan maalaisjärkeä käyttäen, fiksuilla valinnoilla  ruokien ja ruokailuaikojen suhteen -  tämähän tarkoittaa sitä, että töissä pitää alkaa tekeen ruokaa tai kantaa eväitä ja myöskin syödä ne! ei siis sorruta kababbilohin ja muihin pikaruokiin... Ainakaan joka kerta! Kotona ruokailut ainakin suurimmaksi osaksi sujuu paremmin (siitä saa varmasti kiittää jälkikasvua, kun niille on ruokaa tehtävä ja mielellään terveellistä) ja niinkuin ne asiantuntijat kaikissa diettiohjelmissa toitottaa vettä, vettä ja vielä kerran vettä pitäs kitata päivän mittaan paljon enemmän kuin nyt, joten varoitus työtoverit mulla saattaa olla lahkeessa katetripussi työpäivien ajan ;). Niin ja se aamupala, se varmaan tarvii opetella syömään ennen puolta päivää,  kahvia kun ei taideta laskea ravinnoksi?

Niin ja ajattelin tuon salikortinkin kaivaa aktiivisempaan käyttöön lompakkoa koristamasta! Muutoin minua liikuttavat hevoset ja  pieni - ihanan energinen russelihauva, joten pakko näistäkin ulkoilukamuista on päivitellä jotain joskus.

Tämän taipaleen olisi siis  tarkoitus kestää virallisesti lokakuun alusta, eli tässä on vielä pari päivää aikaa totutella ajatukseen (syödä överit? )  ensi vuoden toukokuun (-17) loppuun eli 8kk ja tänä aikana tavoitteena olisi pudottaa vähintään 25kg (se on aikas monta purnukkaa rasvaa) ja kohotella kuntoa täältä pohjamudista ylemmäksi.

No mutta, eiköhän tällä pääse alkuun, toivottavasti pysytte kyydissä mukana aina ei varmasti olla näin positiivisella tuulella  ;)