torstai 30. maaliskuuta 2017

On tämä melkonen työmaa .....

Viime vuoden loppun suunnitelmiinhan kuuluivat aktiivinen blogikirjoittelu... no ei nyt sitten ihan mennyt niin...
Aktiivinen laihdtuttaminen... no ei sekään ihan mennyt niin.. Meinasi olla liian monta rautaa tulessa  ja mistä sitä sitten "otettiin aikaa" no siitä elämäntapojen muuttamisesta, ei ehkä se paras valinta, mut ainakin se helpoin. Nyt on kiireet tasaantuneet ja  muutkin kuviot järjestyksessä, ainakin toistaiseksi.

MIKSI noita "tekosyitä" tulee aina keksittyä ? Mikä hitto tässä taas mättää?? Luulis, että laihduttaminen on ihan helppoo... ainakin muille??
Keväällä kaikki lehdet, sosiaalinen media, telkkari pursuaa niitä onnistumistarinoita, ja sä ite oot et no ei niin EI. Turhauttaa...

No mitä mä sitten olen tehnyt? Ruokarytmiä ja ateriakokoja / ateriavalintoja yrittänyt alkuvuoden vahtia. mutta sekin alkaa lipsumaan.. MIKSI ? no siksi kun paino on muka vain noususuuntainen, ahdistaa ja sittenhän sitä on vaan että antaa olla- pitäkää tunkkinne..

No tää nyt oli melkosta avautumista ja valittamista, mut hei nyt se on purettu ja tästä on hyvä lähtee alusta rämpimään etiäppäin ! Ehkä mä tarvisin hetkeksi oman pt:n joka vahtis mua :D







Ja nyt se herääminen on tapahtunut.



Aurinkoista kevään odotusta!

ja pysykää taipaleella matkassa ;)

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Moowemberi




Son Movemberi, ja net kellä viikset kasvaa niin niitä kasvatelkhoot, tässä minun versio.

Son taas se aika vuesta ko salit on tyhjillään oottelemassa uuenvuenluppauksien saattemana tulevia uusia asiakkaita. Samala ko mietit tämän vuen joulukinkun suuruutta, konvehtien määrää ja sitä jäätävvää viinala läträämistä, millä yritethään hukuttaa jouluna tullee kilot unhollaan, vois olla aika oikeasti kasata itele fiksu uus pohja elämälle.
Minun treenaamisen kannalta viiminen kuukausi on ollu suohraan sanottuna persseestä. Jalkapalloturnauksessa viimeksi tullu nivelsidevamma pietti minut pois pelistä jalkatreenin osalta lähes kuukauen, ja siittä ko selvithiin niin vanha alaselän välilevyvamma paukahti sopivasti pääle ja toi lissää pari viikkoa oottelu, ja nyt on pari viikkoa ollu semmonen flunssa päälä alta pois. Jos jotaki positiivista ettii niin tuli ainaki se tämän vuen pallauttava tauko tähän välhiin.
Varsinki tuo alaselän vamma toi taas muisthiin sen oikeasti tärkeän asian, että ne tukilihakset pittää olla kovassa kuosissa ennen ko yrittää mukamasten nostella suuria painoja.

Molen ollu pitkään vannoutunu vähähiilarisen ruokavalion käyttäjä dietatessa, mutta tänä syksynä erilaisten herätteitten kautta pakko alkaa nyt lissäähmään niitä ja yksinkertaistahmaan ruokavaliota perusjuttujen äärelle. Ehkä liianki isolla proteiinimäärä pellailu on saanu mulle suuriaki imeytymisvaikeuksia ja kroppa ei ole toiminu niin hyvin ko olis pitäny. Erilainen väsymyksen tunne, ja osittain voimakaski turvotus ja mahan huonovointisuus pakko saaha loppuhmaan.

Pari viikkoa sitten Helsingissä Haikaraisen Timo julkasi uuden kirjansa luennon yhteydessä, Lihaskasvu & Rasvanpoltto, minkä hommasin yhen kaverin pienen painostuksen alaisuudessa, kannatti.
Timo kertoo simppelisti selkokielelä tuossa omat vinkkinsä rasvanpolttoon ja lihasten kasvuun aasta ööhön. Timo painottaa hyvin kirjassa sitä, että superdietit tai vastaavat pikadietit ei toimi ellei ihminen oikeasti ole valmis muuttahmaan elämää myös niitten jälkheen ja ole halukas astummaan sisäle terveellisseen elähmään.  Molen ollu hyvin skeptinen viime vuosina tulleen fitnessbuumin myötä kaikenlaisten itteänsä ammattilaisina piettävien ihmisten vinkeistä tai kirjotuksista, mutta tämä kirja on ehottomasti tsekkaamisen arvonen. Kirjan takakansi luppailee ainaki hyvvää, pakko ottaa ite oppia ja katella onko mies sanojensa veronen. Eli jos et ole vielä keksiny itele tai jollekki läheiselle hyvvää joululahjaa niin suosittelen vahvasti.

Oma paino on nyt pyöriny edelleen siinä 105 kilon molemmin puolin mitä se oli tuossa syksyn alussaki, tosin sillä muutoksella että lihasmassaa on tullu oman "peiliselfie" arvion perusteela lissää, mikä on vain hyvä juttu. Nyt ko joulu lähestyy kovvaa vauhtia ja veikkaampa, että jokkainen meistä toivon mukhaan vähän hellittää sitä itsekuria, tai ainaki sen mitä siittä on jäljelä, niin kannattaa muistaa yks tosi iso ja tärkeä juttu, epäonnistuminen. Kaikki pystyy epäonnistuhmaan, mutta vain henkisesti vahva ihminen nousee siittä uuelleen takasin hyvvää arkeen. Meijän pittää antaa itele mahollisuus epäonnistua, että voima jatkaa taas uuestaan etheenpäin. Jos jouluna tullee syötyä liikaa ja tullee jopa se perinteinen luovuttamisen tunne, minkä itekki monesti olen tuntenu, niin kannattaa muistaa että pienet ajanjakson pitkälä tähtäimellä ei vie kethään lopullisseen alamäkheen.

Ajoin tuossa yks päivä kotia kaverin kans PK-seudulta ja siinä automatkan aikana juttelimma hänen ja minun omista laihutusprojekteista. Kuulin tuola matkala lausseen mikä kiteytti hyvin minun nykystä tillaa tappelussa oman terveellisimmän ja laihemman elämän puolesta: "Kuka tahansa pystyy pudottamaan painoa, mutta kuka tahansa ei pysty olemaan samala onnellinen."
Meijän jokkaisen täytyy löytää se tapa, millä tiputamma painoa ja samala pystymä elähmään onnellisena sen kans, koska jos ihminen ei ole onnellinen niin se näkkyy suurelta osin myös treenaamisessa ja tullee sorruttua paljon helpommin niihin asioihin mihin ei halvais.

Minun ja Jannen saliprojekti Kotkan Power Gymillä on nyt vähän tyssänny hetkelllisesti erilaisten sairasteluitten ja aikataulujen takia, mutta Arnoldin sanoin we will be back, soon.

Palathaan
Kunu




perjantai 18. marraskuuta 2016

Metsään meni että rysähti ja eikun ylös.


Hiljaiseloa pidellyt ja se ei tiedä minun tapauksessa yleensä mitään hyvää. Syöty on mitä sun sattuu ja milloin sattuu. Treenattu on kerran viikkoon eli laiskasti vaikka parempi kai sekin kun ei mitään. Ne treenikerrat on sit ollutkin niitä pt.n pikku jumppia kuten viimeksikin treeni meni jotakuinkin niin että  40 mavee, 160m juoksua, 40 punnerrusta, 160m juoksua, 40 vauhtipunnerrusta tangolla vai mitä lie, 160m juoksua, 40 burbeeta, boxihyppyjä, kahvakuula heilautuksia  jne...  Siinä teki välillä jo mieli soittaa kuntosalin asiakaspalveluun ja perua jäsenyys siihen paikkaan, vaikka eihän mun huono kuntosalin vika ole =)
No olo on kuin plussapallolla joka on työnnetty alamäkeen.  Nyt tuntuu että se pallo jysähti taas kuopan pohjalle ja alkaa matka kohti huippua.  Verta, hikeä ja kyyneliä niin eiköhän se taas iloksi muutu, muuttuuhan? Olenko mä ainoa jolle tää elämäntaparemppa ei tunnu olevan mikään helppo nakki? Joko mä syön liikaa tai liian vähän, en tunnu löytävän sitä kultaista keskitietä sitten millään, vaikka tiedän mitä ja miten pitäisi syödä.  Paksuna/turvonneena  ei vaan ole kiva kun ei jaksa mitään.

Vielä  kerran mä tsemppaan itse enkä vielä vedä häntää koipien väliin ja marssi cambridge valmentajan luo.  Ei  mun luonto nyt vaan anna periksi vaikka saattais se olla helpompi niin.
Motivaatiota yritetty kaivaa taas piilostansa ja kyllä kun ”vanhoja” valokuvia katsoo niin kyllä se fiilis muistuu mieleen ja alkaa hymyilyttää.  Ensimmäinen kuva on projektin alussa Maaliskuussa 2015 ja toinen sitten  joskus heinäkuussa 2015.  Tällä hetkellä olen noiden kuvien välimaastossa.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Onko olemassa laihduttajalle oikeita herkkuja?


Nyt ois tarkoitus puhua oikeista herkuista, semmoisista mitkä on oikeesti hyviä, eikä vaan sanota hampaat irvessä että no kyllä on oikeeta nannaa. Kuinka moni on lukenu jostain laihdutusblogista/lehtijutusta kuinka laihiksella ollessa herkutellaan jollain kukkakaalilla tai porkkanalla dipaten sitä johonkin tms? Niin, onko se herkkua? Kuulostaa just niin tyhmältä ku mitä se on. Kukkakaali on kukkakaali, eikä mikään herkku. Porkkana on porkkana, eikä mikään suussasulava kolottavaan herkkuhampaaseen helpottava namipala.
Jotkut hehkuttaa jotain raakasuklaata. En tiedä mimmonen makuaisti pitäis olla, jotta siitä löytäs mitään hyvää. Vielä kamalampaa kuin tumma suklaa..

Eli, nyt puhutaan sellasista mitkä oikeesti auttaa, jos tekee mieli makeeta tai jotain muuta hyvää. Koska sellasia on, oon löytäny! Kauan on mennytkin, kuitenkin alotin tän laihisprojektin jo kohta vuos sitten ja nyt on alkanut löytymään makeanhimoon korvaavia tuotteita.

Alotetaan vaikka lätyistä. En tiä miks, mut viime aikoina on tehny mieli lättyjä iltapalaks aika usein. Kaupassa törmäsin Fastin tuotteeseen nimeltä Pancake. No, kaikkee paskaa kun tuli alkuvuodesta kokeiltua niin odotukset ei ollu korkeella, ostin aluks vaan annospussin kokeiluun. Yllätys oli suuri kun maistoin. Ne oli hyviä!! Noi on maustettu jo valmiiks, eli periaatteessa ei tarvita hilloja tms. Tuo mulla oleva on makua Banaani-toffee, se eka kokeilu annospussi oli Vaahterasiirappi.
Siinä niitä. Tulee aika paksua, jos tahtoo ohkasempia niin laittaa tietty vähän lisää nestettä sekaan. Ite sekotan ton shakerissa, sekoaa jauheet helposti ja on helppo kaataa siitä pannulle.

Toinen makeanhimon taltuttaja on Propud proteiinivanukas. Makuina mm. suklaa, vanilja, caramel... Suklainen maistuu aivan Jacky- makupalalta.

Näitten lisäks on vielä proteiinijäätelö, mikä on hyvää. Oon maistanu chocolatea ja banoffeeta näistä: http://www.wheyhey.fi/

Siinäpä ne oli. Mutta toimii! Vielä kun löytäis suolaisia korvaajia, mun ongelma ennemminkin on ollu sipsit, hampparit yms. suola+rasva-combot.. Niitä vaan ei oo näkyny :( Vinkkejä otetaan vastaan :)

Laitetaas vielä kuvia tän hetken hyvistä välipaloista/ruuista.
Aamusin oon tehny edelleen smoothieta, rahkan lisukkeet vaan vaihtelee. Tässä kuvan smoothiessa on:
- 1prk ehrmannin rahkaa
- 1 banaani
- 2 pientä omenaa
- edellisen päivän ananaspurkista jämät
- puoli kourallista tyrniä
Noin puoli litraa valmista smoothieta.
Yks päivä muistin tonnikalan olemassaolon ja tekasin koemielessa tonnikalasalaattia. Muuten oli kyllä ihan jees, jonkun kastikkeen siihen voisi lisätä jos keksii jonkun hyvän. Jäävuorisalaattia, tomaattia, pakasteherneitä, tonnikalaa (vedessä)  ja keitettyjä kananmunia. Oli ihan jees, eli jatkoon :)

Toinen hyvä yritys synty edellisen päivän jämistä, eli edellispäivän lihapullista, tsatsikista ja tomaatti&kurkku-yhdistelmästä. Lisäsin vielä suolakurkkuja, oikein maistuvaa :) Suolakurkuista on olemassa sokeriton versiokin, sitä suosin jos ei ole äitin tekemiä jääkaapissa.

Lopuksi vielä työevästä. Töissä en jaksa kokkailla, ei vaan huvita (ihan ku kotona huvittais, mutta...). Kaks helppoa ja nopeaa vinkkiä mitä saa kaupasta valmiina, eikä tarvii kokkailla sen suuremmin. Kanasalaatti on hyvää, ite tykkään lisätä sinne jotain muutakin, tomaattia tai kurkkua lähinnä. Leipäkrutongit voi jättää pois jos ahdistaa.
Hetki kana-caesar-salaatti. Tuunattu tomaatilla.


Sitten! Nyt on tehty rahka, mitä voi syödä suoraan purkista. Jos tykkää kookoksesta. Lindahls on purkittanu oikein maistuvaa tavaraa kauppojen hyllyille! Menee paljaaltaankin, mutta eilen illalla lykkäsin joukkoon purkin ananasta.

Sitä, kuinka terveellisiä on joidenkin näitten tuotteiden makeutusaineet tai jotkut muut lisäaineet, en ota kantaa. Tähän listasin vaan omia löytöjä, joita voi käyttää apuna painonhallinnassa/laihdutuksessa. Kumpi on terveellisempää, sokeri vai makeutusaineet, en tiedä. Eikä ole tämän postauksen aihe.

Mutta nyt mumusmums, äitien pikku herkkupeput! :)

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Dietti? - nou nou

Mutta ensi viikolla alkaa paikallisessa kuntokeskuksessa järjestettävä hyvinvointiryhmä, jonka tarkoituksena on kokonaisvaltainen hyvinvointi, henkinen ja fyysinen, tästä saa itselle ruoka- ja liikuntasuosituksia sekä kahden viikon välein tapaamisia. Kun näin mainoksen heti tuli sellainen olo, et tää vois olla se mun juttu, miettien niitä toooodellla monia entisiä yrityksiä jotka on siihen henkiseen puoleen? kaatunut, jos tästä olis siihen sit apua, et joutuu oikeesti miettimään minkä takia on aikasemmin luovuttanut/palannut takaisin siihen vanhaan tapaan.... Tähän varmaan meillä kaikilla olis heittää se oma tarina?

Tämä on sellainen kolmen kuukauden aloitusprojekti josta saa eväät toivottavasti pidemmäksikin aikaa ;) ja hei kerkee kuukauden niitä opetteleenkin, ennen kuin pikkujoulu kausi painaa päälle :P


Kohta se on tämäkin vuosi jo pulkassa,(ja mun pitäs keretä saaha koulu loppuun ) mä odotan lunta - en mitään räntäloskapaskaa- vaan lunta ja pikkupakkasta, ai että! joo ja jouluakin, tai oikeestaan niitä koristeluita ja kynttilöitä, MÄ rakastan kynttilöitä, kävin Ikeassa ostin ihanan lyhdyn (minkä kokoomisessa ei menny kun TUNTI) ja sellaset 130 tuikkua, kai niillä nyt alkuun pääsee?

                                                  Joku on käynyt lehtiä jättään meidän pihaan :O

Tästä tarvis lähtee lapsen kaverisynttäreille, yrittää olla napsimatta niitä karkkeja ja illalla mennä piiiiiiiitkästä aikaa kiusaan persausta ja reisiä spinnig tunnille ! siis OMG- mä varmaan kuolen sinne ;) ja huomenna pitäs kavuta sinne pakettiautoon vuorokaudeksi... onkohan toi sittenkään ihan hyvä idea?!?



Hyvä ettei hämähäkin seittiä tarvinnu näitten päältä pyyhkiä pois, niin laiskasti on tullut viimeaikoina käytettyä :/


Jatketaan harjoituksia ja seuratkaahan meidän menoja blogin, instan ja facen lisäksi nykyään myöskin jossain snapchatissä, jota allekirjoittanut ei todellakaan osaa käyttää :D

lauantai 15. lokakuuta 2016

Vieraileva kirjoittaja: Niina

Heippa Hei kaikki lukijat!



Täällä kirjottelee 26-vuotias lihavoitumassa oleva nainen Ylöjärveltä. Ensihoitajan hommia olen paiskinut vuodesta 2010 asti, aloittaen Helsingistä ja nyt nelisen vuotta täällä Pirkanmaalla. Lihaviin Ensihoitajiin olen yllättäen tutustunut työn kautta. Tää blogihommahan lähti siitä, että päästiin Merin kanssa( joka muuten kans joutuu kirjottamaan blogin) opiskelemaan sairaanhoitajiks, ja täytyyhän meillä haalarit olla. Niissä kaiketi täytyy olla jotain kangasmerkkejä, ja mehän ehdottomasti halutaan lihavat ensihoitajat kangasmerkki. Kysyttiin sitä Jannelta, joka lupas keksiä jotain tehtävää, koska niitä ei rahalla saa. Bloginkirjotusnakkihan siitä napsahti, mikä tietysti sopi ku nenän päähän, koska ikinä en oo blogia kirjottanut, enkä tiiä mikä tässä on homman nimi mutta yritetään nyt jotain väsertää :D Aiheena oli kirjoittaa liikuntaan tai terveyteen liittyviä asioita..jepjep!

Mullakin varmaan on sama ongelma, kuin monella muulla. Ajatuksen tasolla olen lähes joka päivä menossa liikkumaan, mutta lopputulos sama: karkkipussi, sohva ja telkkari. Ja joka maanantai on hyvä päivä aloittaa terveellinen ruokavalio, mutta kun se Hesburger on vaan niin hyvää. Välillä toi ajatus on jopa onnistunut ja toiminut viikkoja, mutta nopeesti se retkahdus käy. Missään vaiheessa en oo liittynyt mihinkään jutan superdietteihin tai muuhun vastaaviin. Lähinnä oon kattonut kaupassa vähän mitä ostaa ja mitä suuhun laittaa, ja uskokaa tai älkää niin sekin on jo toiminut. Jos multa joku kielletään ehdottomasti, niin sitä pitää uhmata, mutta silloin kun roikkuu löysässä hirressä, että saa ite päättää niin kynnys mokata koko homma vähenee. Nyt taas maanantaina ajattelin tätä ideologiaa toteuttaa, kyllä mä vielä joku päivä onnistun, usko ja luotto on kova!

Mähän oon pelannu koripalloa 13 vuotta ja siinä ohella harrastellu höntsäfutista kaveriporukalla. Liikunta sinänsä ei oo mulle uus juttu eikä vaikee toteuttaa. Etenkin, kun on kyse pallopeleistä tai kavereiden kanssa liikkumisesta niin aina on käsi pystyssä mukana olemisen merkiksi. Mutta miks mulla silti on huono kunto ja massaa tulee..niinpä. Ku sitä tarvis varmaan tehä säännöllisesti. Hankin jopa salikortin Ylöjärven Easyfitille, mutta ei, avainnauha roikkuu useesti vaan naulakossa. Lenkkeily on aikamoista pakkopullaa, kävely on hidasta ja tylsää yksin ja hölkätä/juosta en jaksa. Suurin osa mun läheisistä ystävistä on samalla alalla ja vuorotyössä ja yks ilta kun oltiin syömässä siivillä, saatiin päähänpistos. Perustetaan Watsup-ryhmä ” Kyytiä Läskeille”. Ideana, että sinne laitetaan kun on menossa tekemään jotain liikuntaan liittyvää, ketkä on vapaalla niin osallistuu oman mielensä mukaan. Yks aamu löysin itseni aamu kuudelta elämäni ensimmäiseltä spinning tunnilta, ihan vaan siks kun en halunnut peruuttaa kun tuli luvattua. Ja kaiken lisäks mulla oli vapaapäivä enkä mennyt töihin, niin kuin muut. Tää hommahan toimi hetken aikaa todella hyvin.. Siinä kävi sellanen hassu juttu, että nykyään siinä ryhmässä puhutaan enemmän minne mentäs syömään ja jauhetaan sitä kuuluisaa jorgonia. Tää homma toimi niin hyvin ni olihan sitä pakko jatkaa, ni mehän perustettiin sitten Even kanssa uus ryhmä :D ”Tulevat huippu-urheilijat” Missä on kieltona kaikki muut ku urheilujutut!
 Mulla itellä on vahva usko, että nyt tää juttu toimii. Tiistainakin oltiin juoksemassa Teivon portaita, hetkellisesti luulin kuolevani, oksetti, huimas, olin kalpea, mutta kyllä, sen jälkeen olo oli mitä loistavin. Salillakin on tän ryhmän myötä tullut käytyä enemmän, koska onhan se kivempaa kaverin kanssa, sekä kynnys jäädä kotiin on iso, kun on luvattu niin on luvattu. Jäsenillä, jotka tossa ryhmässä on niin erilaisia taustoja, on mm  entistä salihirmua, kilpa-urheilijaa, joten tukea esim salilla saa, miten niitä laitteita ajetaan. Kaikkihan me opetetaan ja kannustetaan toisiamme ja ollaan toistemme PT.  Jos halut liittyä tuleviin Huippu- Urheilijoihin niin tervetuloa. Huomennakin pitäs uimaan mennä. Niin joo, meillähän vaihtelee nää lajit laidasta laitaan, välillä saleillaan, uidaan, luistellaan(viime Sunnuntaina olin jo aamu yhdeksältä jäähallilla.. niin ne ajat muuttuu), tapetaan ittemme teivon portaissa, mitä ikinä keksitäänkään.
Kyllä se terveellinen elämä jo ovella kolkuttaa! Hyvässä porukassa kaikki on mahdollista. Tsemppiä kaikille tavoitteisiin! J
-Niina-
ps. Nytkin vois tietty töissä jotain tehdä, mutta taidanpa laittaa Wiin päälle ja pelata työparin kanssa Marioa.
pps. Janne,saanko merkin??:)