116,2 näyttää vaaka tällä hetkellä, eli pudotusta on tullut 25,5kg yhteensä. Taivalhan on alkanut 12.1. eli kyllä tähän voi ihan tyytyväinen olla. Tässä alkuvaiheessa kun on tottunut tommosiin kohtuu reiluihin pudotuksiin, jopa viikossa siis. Niin tämmönen 1,9kilon pudotus kahdessa viikossa ei hirveesti aiheuta hilpeyttä. Tiedän kyllä että kilo viikossa on hyvä tahti ja aina ptää olla tyytyväinen kun pudotuslukema alkaa miinusmerkillä, mutta silti :D
Katselin taas tota Cambridge-"neuvolakorttia" ja voi vaan ihmetellä miten on voinu painaa 141,7kg! Se on ihan vitusti :O
Tähän viimeselle punnitusvälille osuu nyt myös semmonen ensimmäinen kunnon repsahtaminen. Tai ei sinänsä repsahtaminen että se oli jo hyvissä ajoin porukalla sovittu että tässä Peurungan Extremerunissa juodaan ja vähä syödäänkin.
No sehän meni sitten siihen malliin että kun ajeltiin kohti tämä suurta urheilujuhlaa, niin aamupalalle poikettiin Jämsän Shellille ja sieltä otin ruisleivän, jotta ei voimat ehtyis heti ekaan esteeseen. Juoksu menikin ihan hyvin ja mitään normaalista poikkeevaa uupumusta ei tullu. Tosin ei me siell juurikaan juostu, mutta kyllä ne esteet ja varsinkin jyrkät ylämäet pisti puuskuttaan.
No sitte juoksun jälkeen... Maalissa vähä jotain teho palautusjuomaa (vissiin) ja grillimakkara! Jösses että oli muuten hyvää makkaraa, sen nimi oli tuska, ja siinä oli niin paljon chiliä että sen vois varmaan melkein vihannekseks luokitella. Mutta se oli siis TODELLA hyvää! Kainny grillimakkara maistuu hyvälle muutenkin tommosen paaston päälle, mutta kerrankin jotain mitä sanottiin tuliseks, oli sitä oikeesti!
Sitte hetken palauttelun jälkeen kutsui lounaspöytä, seisova pöytä missä oli kauheesti salaatti systeemeitä, kukkakaaligratiinia sekä paistettuja muikkuja(ei paneroitu) sekä jotain kalkkunahöystöä. Kaikki maistu niin hyvälle! Lautasmalli oli varmaan tavallaan kohillaan, n. puolet oli salaattia ehkä 1/4 sitä kukkakaalimössöö, pari muikkuja ja sit sitä kalkkunaa, joka oli muuten aivan taivaallisen hyvää. Niin hyvää että porukalla epäiltiin että oliko se ees kalkkunaa vai jotain "oikeeta" lihaa.
Siitä sitte masut täynnä ettiin hotellihuoneistoo minkä olin varannu. Koska me nykyään eletään tämmöstä terveellistä elämää, niin eihän meillä ollu mitään eväitä mukana. Onneks valistunu alkoholin suurkuluttaja, Vellu, oli varautunu ja repusta löyty jekkupullo! Siitä sitte parit snapsit naamariin ja allasbileisiin. Siellä tuli jonkunverran tissuteltua, ehkä joku 8 annosta. Sit hotelliin. No siinä kohtaahan oli jo kauhee nälkä, taas. Kun lähdettiin siirtyyn Afterrun bileisiin niin kello oli aikalailla tasan 22.32 mentiin ensimmäiseen ravintolaan kyseleen jotain syötävää. Vastaus oli: Tää on menny kiinni 22.30, mutta menkää tonne toiseen ravintolaan. Asia selvä, nokka kohti toista saman rakennuksen toisessa päässä olevaa ravintolaa. Siellä tiskillä tarjoilija sanoo että meidän keittiö meni kiinni 2! minuuttia sitten. Nonni. Vituiks meni se syöminen sitte. No pienessä humalassa pieni nälkä on paha, joten asialle oli jotain tehtävä. Respasta kävin kysyyn missä on lähin paikka mistä saa ruokaa? Respantäti ystävällisesti suositteli näitä kahta juuri kiinni mennyttä ravintolaa. VITTU JES!
No eihän siinä sitte ollu muuta vaihtoehtoo kun taksi alle ja etsiin ruokapaikkaa. Ajeltiin Laukaassa ympyrää ja kaikki kebabbilat yms. oli kiinni. Oliko tää kenties karma, joka ei halunnu että me syödään, kuka tietää. No mehän ei kuitenkaan luovutettu, vaan jatkettiin etsimistä. No päädyttiin sitten aika nopeesti hirvaskankaan ABC:lle jossa vedettiin jokkut hampparit naamaan. Sitten taas hirveellä kiireellä takas peurunkaan.
No klamydia oli siellä jo ehtiny keikkansa aloittaan ja oikeestaan melkein lopettaankin, niin siellä nautittiin enää parit smirnoff icet ja lähettiin nukkuun.
Krapulahan tommosesta sitte oudostaan seuraavalle päivälle tuli ja eihän krapulaan auta mikään muu kuin Coca-Cola ja roskaruoka. Jonkin verran arvottiin Rosson ja Amarillon välillä kumpaan mennään syömään... Mentiin Raxiin :D Siellä sitte vatsa niin pinkeeks kun vaan pysty. Siitä sitte kiltisti kotiin ajeleen.
Tämän reissun jälkeen onkin taas pysytty kohtalaisen hyvin kakkostason mukaisessa ruodussa!
Repsahduksen jälkeen ei oikeestaan ollu sen suurempaa morkkista, kun tää kuitenkin oli etukäteen suunniteltu, eikä kukaan meistä aio elämässään kokonaan tästä herkuttelusta tai alkoholista luopua. Muutenkin meillä alkoholin käyttötahti on aika maltillinen ollu ennenkin (n.5 kertaa vuodessa). Mutta tosiaan nyt mennään taas eteenpäin niinkuin ennen reissuakin ja tulosta tuntuu silti tulevan!
