Eka viikko takana normiruualla

Tervehdys ja hyvää alkavaa viikkoa!

Ensimmäinen viikko tuli eleltyä ilman ruuan punnitsemista, ja kyllä se vähän jännitti nousta siihen vaa'alle lauantaiaamuna ennen töihin lähtöä seisomaan. Olen kuitenkin syönyt viikon aikana mm. jäätelöä, yhden voicroissantin (tää oli namnam!), leffassa käydessä poppareita (ihan järkky päänsärky tuli tästä) ja puolikkaan subin. Pääasiassa kuitenkin kurkusta on mennyt alas rahkaa ja salaattia höystettynä lihalla.

Työpäivät pelotti eniten, mistä saa laihdutusruokaa esimerkiksi siirtoautopäivänä Tampereella? Lounas vedeltiin Taysin kahviossa, siellä oli ihan superhyvä salaattibuffet! Kerää lautaselle mitä pöydästä haluat, ja maksa painon mukaan. Helppoa; tonnikalaa, raejuustoa ja kananmunia+vihreät kaveriksi. Päivällinen herkuteltiin Edun herkkukeitaassa; uunilohta ja salaattia. Ainoa miinus oli annoksen koko, varmaan joku neljä kertaa niin paljon kun mikä on viime viikkoina ollut mun annoskoko. Hävettää laittaa syömäkelpoista ruokaa roskiin, mutta minkäs teet kun syömäänkään ei kykene. Silti söin liikaa, koko loppupäivän oli tukala olotila.

Seuraavan päivän 24h vuoron ruuatkin onnistui näppärästi, Sammonkulmassa oli lounaalla kampelaa, joten taas meni salaattia ja kalaa (maistoin kyllä yhden paistetun perunankin, oli hyvää) ja päivälliseksi olin ottanut pakkasesta valmiin annoksen kaalipataa. Rahkaa vedeltiin molempina päivinä välipaloina ja aamupalana.

Liikunnasta oli taukoa viikko, torstaista torstaihin. Sitä vielä Fitfarmilta suosittelivat. Eipä olis paljoa kerennytkään liikkua, muuttoa ja töitä sen verran tällä viikolla oli ohjelmassa. Nyt kun on kamat uudessa kämpässä, voi lähteä tutustumaan paikalliseen kuntosaliin. Eilen kävin vielä äipän kanssa turvallisesti tutulla salilla :)

Niin, se vaa'an näyttämä lukema. Se oli -700g. Ihan kohtuullinen lukema, niin kauan kun tiputusta on puoli kiloa viikossa tai enemmän, olen tyytyväinen. Tein muuten yhden kivan päätöksen tässä yks päivä. Sitten kun painoa on pudonnut 10kg, mä syön suklaata :D

Punnitusta taasen!

Moido!

Eilen käytiin Jannen kanssa taasen punnituksella aamupäivällä! Nyt ei enään osaa oikein mitään odottaa noiden lukemien suhteen kun sen verran hyvin on kuitenkin painoa jo lähtenyt. Perinteisesti meikäläinen ensin vaa-alle antaan Jannelle joko helpotus tai vähän painetta!

Vaaka pysähty lukemaan 102 ja risat, eli -3.6kg viime viikolle pudotusta! Ei huono meinaan taaskaan! Kokonais pudotus meikäläisellä lähentelee siis 22 kiloo.

Punnituksen jälkeen ensin Sadun karkkihyllystä perinteinen pirtelölaatikko matkaan jonka jälkeen keskusteltiin pikkusen elimistön aineenvaihdunnan "herättelystä", ja päästiin sellaseen lopputulokseen, että haetaan Subwaysta salaattiannokset lounaaks. Ajatuksena aika hyvä! Ja toteutuksena vielä parempi :D Ei oo nimittäin ikinä salaattikaan noin hyvälle maistunu! Ja kaloreita tuli se 127, eli jopa vähemmän kun tommosesta pirtelöstä!

Nelisen viikkoo pitäis siis vielä painaa menee tällä pelkällä pirtelöllä, jonka jälkeen vähennetään yks pirtelö pois ja tilalle tulee normaalia ruokaa, lähinnä kasviksia ja lihaa lounaaksi. Ja kahden viikon päästä lähdetään ekaan ExtremeRuniin Peurungalle, Jannen, Terhin ja mun veljen Allun kanssa. Mukaanhan voi vielä sinnekkin lähtee, ottakaa meihin yhteyttä tavalla tai toisella jos kiinnostais!

Cambridge homma etenee! Vaa'alla käytiin taas.

Punnitus numero 6 on takana. Satulla käytiin kyläilemässä vaihteeks näin lauantai aamuna. Aku meni taas ensin vaa'alle ja löi tiskiin melko rajut lukemat. Aku kertonee ite niistä täällä jossain kohtaa. No mukaanhan sieltä otettiin jo melkein perinteiseks muodostunu täys paketti chocolate velvettiä... Yllättävää? No ei oo. Kyllä tässä on todettu kaikki muu niin paskaks että tota vetelee ihan tyytyväisenä. En vois enää ees kuvitella sekottelevani niitä jauhopirtelöitä, saati että saisin sen kumottua kurkusta alas. Se jauhoisuus tuntuu suussa kun vaan näkeekin semmosen paketin.

No mehän jostain lueskeltiin että elimistöö/aineen vaihduntaa pitäis vähä buustata syömällä välillä oikeeta ruokaa. No täähän kuullosti sen verran hienolta että kysyttiin Satulta oisko tämmönen paikallaan, että jos vaikka haettais Aapiskukon Subwaysta salaatit. Yllättävää kyllä Satu oli meidän kans samaa mieltä ja mehän napattiin pirtelöt kainaloon ja lähettiin vauhdilla kohti subia. Siellä oli, ilmeisesti jonkinlaisena, sesonkituotteena pulled pork. No sehän kuullostaa hyvältä salaatissa. Ei muutaki semmonen tilaten. Kaikilla herkuilla paitsi oliiveilla yök. Subwayn tyttö varmaan ymmärsi vähä väärin ku Aku pyysi laittaan kastiketta "kohtuudella", sitä meinaan tuli reilusti ja hän ystävällisesti vielä kysyi että riittääkö vai laitetaanko vielä?
No eihän siinä muutaku salaatit matkaan ja tänne meidän tän hetkiselle järvenranta huvilalle nauttimaan salaattia. Ajatus siitä että ekan viikon patukoiden mässäilyn jälkeen ekaa kertaa jotain jota pitää pureskelle oli kyllä aika mahtavaa!

Sevverran kiire oli tota syömään ettei ehtiny ottaa kuvaa koskemattomasta salaatista.

Hampaat varmaan ihmetteli että mitäs vittua nyt tapahtuu kun meitäkin tarvitaan. Varmaan myös vatsa ihmetteli että mitäs helvettiä tänne ny tulee.

En ois ihan hetkeen uskonu että tommosesta salaatista voi nauttia noin paljon. Jopa toi jäävuorisalaatti, ilman sitä kastiketta maistu TOSI hyvälle. Myös kurkku, tomaatti, paprika... Vaikka paprika onkin vihreetä ja sinänsä aika mautonta, nyt se kuitenkin maistu tosi hyvälle. Sitte mun lempparit joita vois laittaa kaikkeen ruokaan ja PALJO, eli sipuli ja jalapeno. Morjesta että ne maistu hyvälle! Eikä toi subin pulled pork:kaan huonoo ollu! Käsittääkseni tämmösessä salaatissa ei oo ihan hirveitä kalorimääriä (en nyt jaksa niitä alkaa netistä kaivamaan). Ennen näitä on katsellu sillai että ei helvetissä tommosella nälkä lähde ja siitä syystä päätyny ottaan semmosen 30sentin patonkin ja siihen kylkeen vielä puolen litran kokiksen. Hohhoijjaa... Nyt ku oli ton vetäny niin maha oli kyllä niin täynnä että ei ois tehny mieli syödä yhtään enempää.

Nythän on muutenkin semmonen mukava tilanne elämässä, että muutto on tehty, paino putoo ja elämä muutenki hymyilee välillä. Ehkä jonkinlaisia stressitekijöitä on saanu karsittua/muokattua parempaan uskoon. Kaiken kruunas tietysti meidän komeet vihreet HUPPARIT!

Aku kehu että kerranki sain otettua siitä hyvän kuvan ;)

Nyt kun tätä tässä hehkutan niin varmaan toi Audin paska räjähtää tohon pihaan huomenna ku yritän sillä lähtee liikkeelle, mutta siinähän sitte räjähtää... Nyt on silti hyvä fiilis. Sit jos se kyrvähtää, ni johan taas vituttaaki!

Ja sitten se mitä katseesi etsii, painokin oli taas tippunu jonkinverran, -2,1kg!
Kokonaispudotus on nyt siis 21,4. Se on kyllä melkonen kasa läskiä.
Painoindeksi on laskenu 7 numeroo! Se ehkä kertoo siitä että kyllä tässä melko tankkimaisessa kuosissa on oltu! Nooh mutta tästä lähetään taas hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa punnitusta!

Ensimmäinen ExtremeRun lähestyy!

Reilu kaks viikkoo ensimmäiseen ExtremeRuniin. Kovasti etsitään sponsoreita ja muutenkin mukaan lähtijöitä jo tähän ensimmäiseen reissuun. Jos siis tiedät jonkun firman tms tahon joka olis halukas meitä lähteä sponssaamaan esim some ja blogi näkyvyyttä vastaan, niin saa ottaa yhteyttä. Tällä hetkellähän tilanne on se että meillä on facebookissa vähän vajaa 1300 seuraajaa ja itse blogilla n. 60 000 lukukertaa tähän mennessä. Nopeesti laskettuna tarkoittanee 30 000 - 45 000 lukukertaa kuukaudessa. Lisäksi eri tapahtumiin mm. näihin extremeruneihin on tarkoitus teettää vaatteet joihin voidaan firmojen logoja painaa.

Hommahan ei ole näistä kiinni, kyllä me joka tapauksessa tätä jatketaan ja erinäisiin tapahtumiin osallistutaan, mutta oishan tää semmonen kiva boonus tästä touhusta. Sponsoroinnin muodosta ollaan kovin avoimia. Esim arvottavat tuotteet käy. Tai tuotteet joita voidaan testata ja niistä kirjoittaa arvioo tai jotain. Jos haluat että me jotain arvostellaan niin muista, että täältä saa todellakin sitten semmoisen arvion mitä mieltä me oikeesti ollaan.. Tämän voi käydä toteamassa aikaisemmista päivityksistä, missä mm. haukutaan avoimesti lähes kaikki cambridge ruoat. Meitä ei siis tässä kohdassa voi lahjoa ;)

No sitten itse tapahtumaan. Mähän voitin jo joku aikaa sitten ilmaisen osallistumisen kaikkiin tän vuoden extremerun tapahtumiin. Lisäksi mukaan on jo varmaks ilmoittautunu Terhi sekä Aku. Osallistumismaksut on maksettu ja joku huoneistokin sieltä k o ajankohtaan varattu! Eli 3/4 Lihavaa Ensihoitajaa on mukana jo tässä ekassa Extremerunissa. Ite oon kovasti treenannu tulevaa koitosta varten... mm katselemalla videoita viime vuosien tapahtumista. Siinä se valmistautuminen on sitte oikeestaan ollukki. Oon myös miettiny että mikä ois paras mäenlaskuväline jonka säännöt sallii ottaa mukaan :D

Me halutaan mukaan myös SUT! Eli jos oot lähössä ni tarjotaan sulle Lihavat Ensihoitajat T-paita tai pelipaita tai joku muu kiva paita, jota toivotaan pidettävän päällä sit siellä itse tapahtumassa, sen jälkeen saat paidan pitää muistona. Eli jos oot halukas niin laita meille FB:ssä viestiä tai sit voit laittaa ihan sähköpostiakin osoitteeseen lihavatensihoitajat@gmail.com
Sitä ei kannata pohtia että jaksaako juosta, ei mekään jakseta. Ei kannata pohtia pääseekö niistä esteisetä, ei mekään tiedetä päästäänkö. Pääasia on osallistuminen. Omalla kohdalla askarruttaa eniten ku siellä pitää ryömiä jostain putkesta että mahdunko koko putkeen! :D

Näillä mennään eteenpäin, toivottavasti ees joku uskaltaa lähtee meidän kans kuntoileen.

Uusi herkku, vai oliko sittenkään?

Moikka!

Mä oon ennen tätä dieettiä eläny aika pitkälti pastalla ja perunalla yms. Eli tosi hiilaripainotteista on ollu ruoka. Ja juurikin tota perunaa ja pastaa on ollu oikeastaan kovin ikäväkin tän kuurin aikana. Sillon ennen dieetin alotusta tuli selailtua Cambridgen sivustoja, ja eri tuotteita fiilisteltyä, ja siitä asti oon ajatellu että selviänhän mä tästä kuurista yhden tuotteen voimalla varmasti! Nimittäin Cambridge-Pastabolognesella!

Sitä ei tuola Satun karkkihyllyssä vaan oo ollu, ennen kun nyt viime punnituskerralla. Meikäläinen otti pasta-aterioita sitten heti sillein reilummin matkaan tietty. Viikonloppuna sitten kokkailin ensimmäisen kerran tuommosen gurmee aterian. Tuoksu ja näytti aivan bologneselta ja kuola valuen odottelin haarukan kanssa että mikrosta kuuluu pilpahdus valmiina olemisen merkiks. Siihen se riemu sitten loppukin :D Ensimmäinen haarukallinen suuhun, ja välittömästi sellanen fiilis kun olis kuumaa multaa lappanu suuhunsa. Eli ei muutakun loppu lautasellinen roskikseen. Taikka oikeastaan, olin paloasemalla kun sitä kokkailin, ja annoin vielä annoksen kiertoon hakemaan muidenkin mielipiteen. Allu, Hermanni, Aukusti, Ville ja Sami pääsi muodostivat tän arvovaltaisen raadin. Aika yksipuolinen mielipide raikasi heidänkin suustaan--> laita se roskikseen vain!

Eli ei tullut siitäkään tuotteesta helpotusta ruoan himoon, vaan jatketaan tuolla suklaan makuisella valmis tetralla loppuun asti tää ykköstaso. Kokeilin vielä meinaan toisen kerran tota pastaa, sillein että laitoin siihen reilusti valkosipulia ja vähän chiliä, ei maistunut siltikään. Sillon sitä multakasaa maisto mun lisäks myös Elias, Jarno ja Erkki, samaa virttä laulo nekin, eli roskikseen vaan! 

Alle vielä kuva tosta moskasta.

Ps. Tänään taas Suskin kanssa töissä, niin ei tarvia edes katsella mitään paskaruoan syömistä työparilta. Tuossa se juuri vetää Oriveden leipomon Sammonkulman toimipisteen kokin hänelle vartavasten tekemää kanaa ja kananmunaa kera salaatin! Aika huippua toi paikallisen lounasravintolan palvelu meille, kun viittivät vääntää yhdelle ihmiselle oman annoksen!

Puntari vai pullapäivä

Tänään viikon kohokohta. Jännittää, ei jännitä, jännittää kuitenkin. Uusissa farkuissa elämä tuntuu makoisalta, mutta totuus paljastuu kohta. Hypään puntariin, en hyppää puntariin. Hyppään kuitenkin. Klo on 15.00 ei hyvä aika punnita itteensä. Olenko siis älästi vai otanko vaatteet pois. Miten saada hyvä lukema aikaiseksi. Ääh .... en jaksa nähdä vaivaa. Ei muuta kun puntarille kaikki vaatteet päällä (ei päällysvaatteet kuitenkaan) ja silmät kiinni. Ei piippaa puntari, niinkuin kuumemittari yleensä, mutta vilasen lukemaa ........ mitä tapahtui. Puntarissa ei mitään lukemaa. Olin siis silmät kiinni niin kauan, että meidän digitaalinen vaaka sammui. Hetken mietin taidan jättää huomiseen koko punnituksen. No en jätä !! Hih, hih. Ei muuta kun uusi yritys ja sieltä se napsahti. Lukema tauluun ja kokonainen 1 kg on tippunut. Jippii ja jei. Hyvä päivä, hyvä fiilis. Läski lähtee, hitaasti mutta varmasti.

Kuluvan viikon olen syönyt normaalisti. Vähintään neljä kertaa päivässä. Tässä ehkä suurin opetteleminen. Aamupalaan kuuluu rahka mehukeitolla (jos oikein tökkii olen tehnyt juotavasta maitorahkasta ja mehukeitosta coctailin ja tietty kahvia, lounaaseen kuuluu kananmuna 1-2 kpl, kanaa ja salaattia, päivälliseen kuuluu paistettua kananmunaa, raejuustoa, jauhelihaa, salaattia ja kahvia ja iltapala on yleensä kevyempi koska niin kylläinen olo päivän aikana nautitusta ruuasta, mutta KAHVIA ja useimmiten rahkaa mehukeitolla. Vaihtelen kanan ja jauhelihan myös kalaan. Olen kylläinen mutta ateriamäärä on niukempi kuin ennen. Suurin opetteleminen on ollut syödä useammin kuin kerran päivässä pesovatillinen ruokaa ja sekin yleensä noin klo 20.00. Ei näin. Muutos tehty. Elämä hymyilee ja huomista oottelen jo innolla. Kertaakaan ei ole tarvinnut mennä mahansa viereen maate niinkuin ennen. Olo on enemmän kuin mahtava.

Huoh. Miten tästä eteenpäin. Jatketaan intoa puhkuen saavutusten kera !! Ensi viikolla voidaan olla jo mukavissa lukemissa.

Muistakaahan Extreme lähestyy kovaa vauhtia. Toivottavasti saamme paljon mukaamme extremelle ensihoitajia, hoitajia, ystäviä, tuttavia ja meitä tukeneita henkilöitä. Lähdetään rämpimään hyvä asian puolesta. Olen kuullu, että extremellä on hyvät allasbileet illalla. Lähde siis kanssamme uimaan :)

Jihuu, jipii

Tämän hetken yhteistulos

Koska Terhin ja Suskin punnitukset on aina samana päivänä viikosta ja mun ja Akun vähä miten sattuu, niin ei enää voida oikeestaan puhua minkään viikon tuloksista tai ees punnituskerroista. Tämän hetkinen yhteistulos on siis osuvin nimitys tälle tilanteelle.

TATTADADAA!

-11,7 KG

Eli yhteensä huimat -54,3kg!

Fiilis on taas kohillaan kun kattelee näitä lukemia!
Sitten jo legendaks muodostuneet vertaukset!

• 108 ja 3/5 voipakettia!
• Pienempikokoinen aikuinen nainen
• 36kpl 1,5litran coca-colapulloa
• 196,7kpl Hesburgerin kebab-hampurilaista
• Favorita 1-merkkisiä kirsikkatomaatteja 3620kpl! (Miettikää mikä syöminen näissä)
• Tunturi-merkkinen mopo painaa n.50kg

Terhin kuuden viikon Superdieetti on ohi!

Kuusi viikkoa on mennä hurahtanut nopeasti ohi. Välillä vähän on tympinyt mutta sitkeesti vaan on menty eteenpäin. Tällä viimeisellä viikolla on ollut nälkä lähes koko ajan, ei mikään kiva fiilis. Ruokahan on lähes minimissä ollut, ei kauaa jaksais tällä kalorimäärällä. Seuraavaksi ajattelin listata dieetin plussia ja miinuksia.

Plussat:
- Paino on tippunut
- Oikeanlaisen ruokarytmin oppiminen
- Oikeankokoiset ateriat, tai lähinnä aterian koostaminen kasvikset etusijalla
- Ite joutunut opetteleen uusia ruokia, kun samat alkaa tökkimään pitemmän päälle

Miinukset:
- Nälän tunne aika usein
- Ei saa syödä mitään hyvää
- Roskaa tulee hirveästi
- Eväitten kuskaaminen joka paikkaan, töihinkin mennessä kassillinen ruokaa
- Mitään ruokaa ei saa nopeasti, vaan kaikki pitää kokata itse alusta alkaen. Ei voi hakea kaupasta äkkiä jotain syötävää
- Itse joutuu kokkaamaan kaiken ja jumittamaan keittiössä

Vaikka miinuksia on enemmän kuin plussia, niin mielestäni hyvä keino laittaa painon pudotus alkuun. Ainakin tämmöselle meikäläiselle, joka ei muuten ole saanut mitään aikaiseksi. Tästähän se uurastus sitten jatkuu, nyt on vasta saatu alkusysäys matkalle kohti normaalipainoa.

Nyt viimeisellä viikolla alkoi kropan ulkomitoissakin tapahtua, lantiolta lähti muutama sentti ja reidet on palanneet alkumittoihin. Rinnanympärys pieneni parilla sentillä, mutta vyötärölle on ilmaantunut lisäsenttejä, tiedä sitten miksi.

Olen tyytyväinen näihin tuloksiin, nyt vain nokka kohti uusia pudotuskiloja ja senttejä!

Cambridge-ohjelman viides punnitus!

Taas oli se viikon odotetuin hetki. Sehän olis siis jo perjantaina mutta nyt vasta joudan tänne runoilemaan. Viime punnitus jätti päällensä aikamoisen VITUTUKSEN! Silloinhan pudotusta oli vaan 500g, joten odotukset oli korkeella tän viikon punnituksen suhteen, toisaalta aattelin myös että jos edelleen ollaan tolla tasolla niin vitutus vaan kasvais.

Tapaaminen Satun kans oli sovittu aamuun klo 10.45 että ehdin siitä sit vielä pyyhkäseen Tampereen siirtoautoon jonka vuoro alko 11.45.
Akua ei vielä näkyny ku saavuin paikalle ja aattelin että jos mä ny ekan kerran menisin siihen vaa'alle ekana. Työvaatteet kun oli päällä ni taskujen totaalinen tyhjennys ensin sohvalle ja sit sukat pois, kapula käteen ja vaa'alle. Siinä sitten kauhulla oottelin minkälainen lukema lävähtää tauluun.

122,4kg!

 Pudotusta siis edellisestä punnituksesta 4.8kg! Kokonaispudotus 19,3kg!!!!!!!!

Siitä oli helppo lähtee huikeen hyvällä fiiliksellä töihin. 

Aku oli jo napsinu ittestään uusia kuvia ja sillähän ei enää oo mahaa ollenkaan... Mulla on. Koitan illemmalla saada jonkun ennen/jälkeen kuvan tähän hetkeen tehtyä.

Satun karkkihylly alkaa näyttään aika oksettavalta, taas valinta osui lähes pelkkään valmiiseen chocolate velvettiin. Otin testimielessä yhen pastan, vihaan pastaa, en oo ikinä tykänny. Katotaan miten käy ku sen jossain kohtaa "kokkaan".

Viikonkin voi elää pirtelöllä

Taas on aika mutustella yhteen viime viikon ja kuluvan viikon fiiliksiä. Viime viikolla kokeilin, koska halusin saada fiilistä miltä pojista oikein tuntuu kun hammaskalusto ei saa mitään pureskeltavaa vaan ainoastaan kurkku ja vatsa tietää, että jotakin tulossa. Kokeilin siis pirtelö - viikkoa. Ei paha, ei ollenkaan. Aamulla pystyy lähtemään pirteänä liikenteeseen ja aamulla todellakin tulee syötyä jotakin tai paremmin sanottuna juotua. Aivan loistava vaihtoehto muille vaihtoehdoille :)

Mutta siis tärkeimpää eli punnitukseen. Viikon aikana painoa on tippunut 1.3 kg. Jee, olen tyytyväinen. Enemmänkin saisi lähteä koska kesä tulee ja kivempi olisi tietysti olla asiallisemmassa kuosissa mitä tällä hetkellä. Painon tippuminen on kyllä ollut tasasen tappavaa tahtia ja se aina välillä myös mieltä painaa. Mutta uskon vakaasti, että hiljaa hyvää tulee.

Ruokatottumukset on muuttunut enkä koe vaikeaksi löytää itselleni syötävää myöskään työpäivän aikana. Kun vähän silmäilee niin joka päivä on tullut hyviä ateriavaihtoehtoja. Ei tartte ottaa nopeasti Paninia ja suklaata, kahvia ja suklaata, burgeria ja suklaata ja suklaata. Ei oikeastaan tee mielikään enää samassa mittakaavassa mitä aiemmin. Nykyään ehkä paremminkin Valion mehukeitto tuntuu makealta rahkan kanssa. Ainakin pystyy makeanhimoa tyydyttämään.

Työpäivän lounas

Ai niin ja täytyyhän sitä nyt itteensä tyytyväinen olla. Kuluvalla viikolla kahdet uudet housut kaapista, jotka ei ole mahtunut päälle. Toiset ihan sopivat (myös pesun jälkeen) ja toiset menee päälle kun vielä sais vetoketjunkin kiinni. Mutta jatketaan, jatketaan. Kerron sitten kun ne toisetkin housut on käytössä.

Olo muuten on älyttömän pirteä. Mitään äkkikuolemaväsymyksiä ei enää tule. Aiemmin kun päivällä söi, tuntu että silmät ei pysy auki. Nyt oikeastaan minkään aterian jälkeen ei ole tullut äkkiväsymystä. Hyvä, parempi mieli, parempi keho. Matkaa on vielä paljon, mutta usko omaan muutokseen korkealla. Ainoa mitä oikeastaan kroppa tällä hetkellä vinkuu on rasittamista. Koko ajan pitäs tehdä jotakin missä hiki virtaa ja soijaa pukkaa. Oikein semmoista paskalle haisevaa hikeä pitäs saada rehkittyä kropasta ulos. Ja mikä hienointa mikään ei oikein ärsytä. Hyvät toverit, kaverit, ystävät, sukulaiset ja tuttavat olkaa mukana kulkemassa tätä tietä kohti kesää. VAS mittaria tutkien yritän päästä seuraavalle tasolle, olkaahan mukana.

Tämän hetken VAS mittarini

Viides punnitus!

Iltoja!

Tänään oli meillä Jannen kanssa viides punnitus. Viime kerralla kun tuo punnitus oli illalla, ja pudotukset oli hieman pienemmät, päätettiin me, että tulevat punnitukset tulee olemaan aina aamupäivä aikaan ;D

Tänään Janne oli kerinnyt Satun luokse hieman meikäläistä aikasemmin, ja oli jo astumassa vaa-alle kun meikäpoika sisälle astui. Janne löi pöytään hiukkasen painetta oman tuloksensa myötä, joten rupes melkeimpä jännittään oma tulos.

Seuraavaks ei muutakun omat sukat pois, ja askel puntarille. Hetken aikaa silmät melkeimpä kiinni, ja kun ne avasi, oli taulussa lukemat -4,4kg! Ei huono meinaan. 18,4kg kokonais pudotus tällä hetkellä. Rupeehan se näkymään vaatteissa ja ulkonäössäkin, ainakin omasta mielestä :D Tästä on hyvä jatkaa taas pirtelölinjalla, kummasti näistä hyvistä tuloksista saa uutta potkua aina seuraavaan viikkoon.

Satun karkkihyllylle oli ilmestynyt pasta bolognese-cambridgeateria! Niitä muutaman nappasin mukaan, täytyy kirjotella viimestään huomenissa arviointia niistä kun saa maistettua sitä:)

Rumasti laiskottaa! Ja taivaalta sataa KARKKIA!

Morjesta vaan kaikille tasapuolisesti!

Nyt vähä hävettää ja täytyy myöntää että on vähä laiskottanu tän blogin kirjoittelun suhteen. Lupaan potkia muita perseelle asiaa koskien ja ite myös aktivoitua vähä enemmän!

Huomenna on taas punnituspäivä mulla ja Akulla. Vähä pelottaa mitä se vaaka näyttää ku mulla se viime tiputus oli "vaan" surkeet 500grammaa... Ja sehän meinas pistää vituttaan, vaikka tiedän että se on aina hyvä kun siinä edessä on se miinusmerkki.

Ruoista ei oo ny paljo tarvinu kirjotella ku viimenen kaks viikkoo on menty pelkällä chocolate velvetillä, ku mikään muu ei enää uppoo. Aku saanee huomenna spaghettibolognesee ja varmaankin haukkuu sen jo illalla. Itehän en oo koskaan makaronia/spagettia syöny ni ei hirveesti houkuttele, mutta toisaalta lämminruoka jota voi jossain määrin pureskella kuullostaa houkuttelevalta. Olis myös mielenkiintoista kokeilla mitä mieltä hampaat on ku ei oo kolmeen viikkoon pureskeltu mitään. Ne patukatkin oli niin helvetin pahoja ettei niitä paljo tullu jäystettyä.

Tänään oltiin vähä askartelemassa työhommia ja sen jälkeen käytiin katteleen Tampesterissa penkkarihommia... Alla olevalta videolta voi kattoo miten kävi ku saatiin karkkia!

Viikonlopun kujeiluja!

Iltoja!

Tää viikonloppu menikin palokuntien nuoriso-osaston 24h harjoituksessa. Lauantaina aloteltiin puolenpäivän aikaan ja tänään samoihin aikoihin lopeteltiin. Ei oo tullut nukuttua liian montaa tuntia kuluneen vuorokauden aikana siis!

Perjantaina käytiin Nooran kanssa ruokakaupassa, hakemassa tarvikkeet harjoituksen aikana tehtäviin eväisiin. Ei oo meinaan viiteen viikkoon tullutkaan mitään ruokaa ostettua kaupasta! Itteeni samalla vähän härnäten, lupasin väsätä perjantaina jo valmiiksi makaroni-kinkkusalaatin. Kyllä siinä joutu kokkaillessa hieman pinnisteleen, ettei olis maistellu itekkin miltä mahtaa soossi maistua.. Ei oo muutes ihan helppo kokata, kun ei saa maistaa miltä se ruoka maistuu. Sen takia olin kaukaa viisas, (lue; ei tarvia sotkee omaa keittiötä) ja menin porukoille väsäileen salaatin jotta saadaan joku maistajakin sille.

Lauantaina vielä lisää selkärangan vahvistamista, kun illalla tehtiin nuorten kanssa pizoja! Ei nekään olis varmaan juuri hyvälle maistunu.. Kiltisti silti Jannen kanssa litkittiin suklaapirtelöitä, muiden mässätessä pizalla ja lätyillä yms!

Tän viikonlopun huippu tuli äsken paikallisessa Sivassa! Kävin ostaan vissyä ja tupakkia, niin maksun jälkeen kassalla annettiin sipsipussi kouraan ja toivotettiin Sivan puolesta hyvää ystävänpäivää! Perkele sanon minä. Tässä kun dieetillä on kärvistelly, on ruvennu välillä miettimään, että miksi täälä maassa sallitaan kaikenmaailman herkkujen ja makeisten yms ilmaisjakelu? Sillähän vaan lietsotaan kansaa lihomaan ja syömään herkkuja? Miksei niiden tilalle tarjota vaikka omenoita tai banaaneja? Ei sillä, että mä en olis vielä reilu 5 viikkoa sitten ottanut ilomielin pussia vastaan, ja rouskuttanut tyytyväisenä illalla ne tuulensuojaan :D Mutta kaikenlaiseen sitä tässä "herää" tämmösen dieettaamisen aikana! Ei uskois sitäkään meikäläistä vähänkään tuntevat ihmiset ja ystävät, että Pietilän poika pohtii nykyään ( ainakin hetkellisesti ja toistaseks) oikeesti jotain terveelliseen elämään liittyviä seikkoja! :D

Alle vielä kuva Sivan tarjoamasta vittuilusta laihduttajaa kohtaan! Marja vois viedä terveisiä teidän isoille pomoille, että meinas sukulaispojan dieetti ottaa lommon Sivan ystävänpäivälahjan vuoksi;) :D

Viides viikko Superdieettiä takana!

Taas se on viikko vierähtänyt ja huomenna olis ollu punnituksen aika. Mutta koska oon huomenna töissä ja aamuisin ei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen, niin kävin tänään puntarilla. Yllätyksekseni oli taas yli kilo tippunut! Jännästi sahaa nää pudotukset, viime viikollahan oli vain puolet tästä.

Mielenkiintoista tästä tekee se, että edelleenkään mun ympärysmitat ei ole pienentyneet, päin vastoin. Reisien lisäksi myös vyötärön ympärys on kasvanut parilla sentillä. Ihan ei mee niinkuin haluaisin, mutta kovasti ne tuolla Fitfarmilla vakuuttelee, että kyllä ne sentitkin vielä lähtee. Mä en vaan ymmärrä, mistä noi kilot lähtee, oonko mä kohta ontto sisältä??

No, tätä Superdieettiä on vielä ens viikko jäljellä. Pikkuhilja pitäisi keksiä miten jatkaa. Tuskin ostan sitä jatkodieettiä tähän, ei tunnu hyvältä tämmöinen ehdottomuus ja kaiken ruuan punnitseminen. Foorumilla on kyllä jaettu jatko-ohjeita, jos niillä menis alkuun ja sitten pikkuhiljaa normiruualle siirtyisi.

Keittiöelämää

Iltaa vaan!

Tänään turistaan siitä, mitä keittiössä tapahtuu. Se on nimittäin jännä paikka. En ite oo koskaan tykännyt olla keittiössä muuta kuin syömässä. Nyt siellä joutuu viettämään aikaa kun pitää tehdä sitä syömistä. Ja siitähän ei seuraa muuta kuin hirveä sotku! Oikeesti, mulla on nykyään aina tiskipöytä sen näkönen kun jossain pulsukämpässä. Roskia ja tiskiä löytyy, homeisia kippoja nyt ei onneks vielä ole ollut. Tän vajaan viiden viikon aikana on roskaa tullut varmaan yhteensä sen verran kuin neljässä kuukaudessa normaalisti.. Ainakin tuntuu siltä. Samoin tiskiä. Entisessä elämässä tiskikone pyöri noin kerran kahteen viikkoon, nyt vähintään 2-3krt viikossa! Kamalaa jätteiden ja energiankäytön lisäämistä. Jos tällä mallilla tekis ruokaa nelihenkiselle perheelle, niin mulla ois molokki keittiössä (mikä on molok?).

En oo koskana tykänny laittaa ruokaa, tai leipoa. Koska yleensä ne menee enemmän tai vähemmän vituralleen. Tyyliin pullat ei nouse, muffinssit lätsähtää ja sämpylöistä tulee kiviä. Nyt vaan on ollu pakko tehdä ja sitten myös syödä ne keitokset.. Joskus paremmalla ruokahalulla ja joskus vaan, no, syödä. Kokkikirjoja ei ole kun yks, Penninvenyttäjän kokkikirja, joka on Marttojen tekemä. Ei sillä, en mä muutenkaan käytä mitään käyttöohjeita, saati reseptejä. Ne kun aina sisältää jotain ihmeellisiä ainesosia, mistä en oo ikinä kuullutkaan. Eikä niissä ole mitään logiikkaa, niinkuin kerran jo kavereille avauduin. Esimerkiksi leipominen ja kuivat aineet. Miten voi laittaa kuivat aineet sekasin, jos sokeri laitetaankin munien kanssa? Eikö sokeri ole kuivaa? Ihan puutaheinää on.

Parsaa en enää syö, meni maku siihen. Viimeks meinas jo vähän tulla takaspäin kun söin, joten oli pakko keksiä jotain uutta kun pelkkää kasviksien keittämistä.

Kokeilin uunijuureksia. Niistä tuli aika kuivia, mutta silti ihan kohtuullisen hyviä. Sitten kun tajusin ottaa Tupperwaran vekottimen käyttöön, niin johan maku parani, eikä ollut kuivista rehuista tietoakaan. Eli rakkaat lukijat, jos haluatte tehdä uunijuureksia jotka ei oo kuivia, niin hankkikaa tupperin ultra pro tms.

Tässä malliesimerkki, on hyvää :) Porkkanoita ja punajuuria.

Yks ruoka edellisestä elämästä pääsi mukaan listalle, tosin inasen muokattuna. Nimittäin makkarasoppa! Aivan tajuttoman hyvää. Perunat joutui jättämään pois, mutta laioin tilalle kukkakaalia. Nyt te mietitte miten makkarasoppa on terveellistä. On se, silloin kun metsä on ollut antelias ja isä viitseliäs ja hakenut sieltä pari peuraa tai kaurista. Lihat viety jalostettavaksi ja tuloksena on peura/kaurismakkaraa. Grilliin nää herkut ei oiken sovi, kun ovat niin rasvatonta tavaraa. Mutta soppamakkarana ihan parasta! Seuraavaan soppaversioon vaihdan kyllä porkkanat, ei ollu nuo Pariisin porkkanat ihan suunmukaisia. Parempi vaan pilkkoa itse kun ostaa pakastealtaasta. 

Chilillä höystettyä makkarasoppaa, nam!

Tänään kokeilin tehdä kaalista ja jauhelihasta pataruokaa. Ikinä ennen en ole tehnyt. Ensin piti varmistaa äipältä että mikä se kaali on, mikä sinne kuuluu laittaa. Kun oikea kaali oli löytänyt tiensä tiskipöydälle, alkoi kaalipaini. Sehän on aivan sairaan kova pallo :D Kirves ois varmasti ollut parempi vaihtoehto sen nyrhemiseen kuin veitsi. Onneksi entisenä partiolaisena osaan käyttää veistä, joten sain aikaan suikaleita ja palasia. Oon kuvitellu että tämmönen ruoka tehään uunissa, mutta googlen eka haku kertoi että pitää keittää kattilassa (pakko oli vähän etsiä tietoa). Kaalit keittymään, hetken päästä porkkanaraaste sekaan ja sitten jauheliha+sipulit ruskistaen pannulla. Valkosipulia ei mainittu missään ohjeessa, mutta laitoin silti. 800g kaalia täyttää melkein koko kattilan, mutta kun annat hetken siellä keittyä niin kaalimäärä puolittuu. Ei sitä loppujen lopuksi jää paljoa jäljelle. Jauheliha ja sipulit sekaan ja antaa hautua vielä tovi. Sitten pelottavin hetki, seoksen maistaminen. Mutta ylläri ylläri, maistui samalta kun mitä äiti joskus tekee :) Ainakin melkein. Joo, kuvassa on puolukkahilloa. Pakko oli laittaa, tuskin se dieetti tohon kaatuu..

Huippuhyvää kaalipataa.

Semmosta tällä kertaa. Kun vielä sais jonkun järjestyksen pysyyn keittiössä yllä, niin olis hyvä. Ei menis aina tuntia jälkien siivoamiseen..

P.S. Koira tykkää kaalista, se söi kaikki mitä tippu lattialle, plus ne päällilehdet. Ja nyt haisee. Pahalle.

Cambridge: Kuminauhajumppa

Tää homma ei paljo selittelyjä kaipaa. Katsokaa video.

Itsepähän pyysitte!

Neljä viikkoa takana, yhteistulokset!

Noniin, pojatkin pääsi tänään illalla puntarille niin voidaan kerätä jälleen yhteistulos. Takana meillä siis jo neljä viikkoa diettaamista! Ei se helppoa ole ollut. Muttei mitenkään liian vaikeatakaan, lähinnä siinä on vaadittu mielen lujuutta jotta on pysytty siinä ruokavaliossa minkä kukin on valinnut.

Mutta asiaan, tällä viikolla läskiä lähti 4,1kg:n edestä. Eli yhteensä mennään jo -41,4kg!!

Miettikääs paljonko se on. Se on paljon.

Tässä esimerkkejä:

- Melkein 83 voipakettia!
- Mäkkärin QP-hamppareita mahtuu tuohon määrään 226kpl.
- Rottweilernarttu
- Wheyheyn proteiinijäätelöitä 276kpl
- n. 753 keskikokoista kananmunaa
- 41 litran purkkia maitoa ja yks pikkupurkki.

Voi vittu saatana!

Pettymys.

Tiedän, on se kuitenkin pudonnu. Vituttaa silti ku noin vähä.

Neljäs punnitus!

Iltaa!

Käytiin tuossa Jannen kanssa äsken neljännessä punnituksessa! Kaikista muista punnituksista poiketen tää punnitus oli illalla, muutoin ollut aamulla. Sen lisäks edellisestä punnituksesta on vasta 6 päivää, joten odotukset ei todellakaan olleet korkealla. Aamupaino kun kuitenkin pääsääntöisesti on iltapainoa vähemmän.

Akupoika taasen ensimmäisenä vaa-alle, lukemat pyörähtelee eessun taassun, ja pysähtyy siten, että edelliseen punnitukseen verrattuna -1.6kg! Pikkusen pysty siis huokaisemaan helpotuksesta siinä vaiheessa. Väkisinkin tässä vaiheessa alkaa varmaan tahti tasoittumaan muutenkin, niin pakko on olla tyytyväinen.

Meikäläisen yhteispudotus neljässä viikossa siis 14kg! Huomaahan sen jo varsinkin vaatteissa, työvaatteet muunmuassa on jo kokoa pienemmät. Farkut ja paidat alkaa oleen kohtuullisen väljiä, vyöhön tehty pari reikää jo lisää. Motivoivaa, sanon minä!

Jannen kanssa kovasti pohdittiin, että pitäiskö sitä käydä retkahtamassa nyt oikeasti sen kebabbiannoksen kanssa, ja kärsiä sen jälkeen kunnon vatsanväänteet ja rasvaripulit, veikkaisin että sen jälkeen ei tekis edes mieli sitä tavaraa enään. Itseasiassa Jannen jääräpäisyys ainoastaan aiheutti sen, että ei hypätty autoon ja suunnattu kebabbilaan :D Mä olin jo ihan valmis nimittäin.

Ensimmäinen hairahdus!

Moi!

Tätä mä oon oikeestaan jopa odottanut. Ja samalla myös vähän pelännyt. Nimittäin sitä kuuluisaa ensimmäistä hairahdusta dieetin aikana! Kauheesti kun lukee ja kuuntelee muiden ihmisten juttuja ja tarinoita, niin kroppa menee aivan sekasin ja suoli ei toimi yms, tommosen hairahduksen jälkeen.

Toissapäivänä meikäläiselle se tilanne sitten tapahtui. Söin kolme Mynthon-pastillia! :D Sokerittomia tietenkin! Ei mennyt kroppa sekasin;) Ihan pahan hajusen hengityksen takia ne popsin, kroppa kun on ketoosissa niin välillä haiskahtaa kovasti toi hengitys, ei onneks kovin usein. Tällä hetkellä mietin sitä, kuinka moni lukiessaan otsikon, tuuletti kotisohvalla, että nyt se Pietilän poikakin onneks hairahti! En anna teille vielä aihetta juhlaan tän suuremmin;)

Kyllähän tässä kovastikkin tekee välillä mieli kaiken maailman ruokia, ehkä enimmäkseen jotain ihan perus kotiruokaa. Eikä noi elokuvareissut ilman poppareita, varsinkaan kun vierustoverit niitä rouskuttaa, oo mitäön helppoja hetkiä. Mutta kasvaahan tässä itsekuri aikalailla! Tänään olis edessä vielä punnitus, vasta illalla tosin. Saa nähdä mitä vaaka näyttää kun vaan 6pv edellisestä ja iltapaino. Toivonmukaan nyt edes vähäsen pääsis miinukselle! Siitä lisää sitten huomenna :)

Ps. Tuli viime viikolla työvuorossa ensimmäisen kerran vastaan sellainen kohde, joiden ihmisiä en siis tuntenut lainkaan, mutta toivottivat meidän poislähtiessä tsemppiä dieetin jatkoon, ja kertoivat seuraavansa mielenkiinnolla meidän blogia! Aika hassua että tästäkin laihdutusurakasta tuli näin julkista ja aika pirun laajallekkin levinnyt "show" :D Onhan se kiva että tästäkin saadaan revittyä muille ihmisille hauskuutta ja intoa seurata meidän touhua, se oikeesti tsemppaa pikkusen lisää:)

Välillä musta tuntuu, että olisko helpompi tehdä tän kuvassa esiintyvän koiran kaltainen ratkaisu? Mitä ootte mieltä?

Uusi kymmenluku, uusi elämä

On tätä niin odotettu !! Koska pääsis uudelle kymmenykselle. Nyt se tapahtu, siis NELJÄN viikon päästä se toteutui. Punnitusta jotenkin pelkää henkisesti, mutta myös odottaa, että jotakin olisi saavuttanut. Toisaalta tämä on ollut rankkaa, mutta toisaalta ei niin vaikeaa kuin oikeastaan luulin. Itsensä voittaminen on ihan jees fiiliksenä, mutta samalla itsensä pettäminen on myös pahinta mihin tässä voi sortua. No nyt se sitten tupsahti. Päästiin uudelle kymmen luvulle. Jihuu !!!! Eli kuluvan viikon saavutus on siis 1.4 kg.  Vauhti ei päätä huimaa, mutta tuntuu vaatteissa ja energian määrässä.
Jaksaa touhuta kaikenlaista kaikkien kanssa. Ja mikä hienointa hyväksyy ympäristön ihan eri tavalla vain ja ainoastaan siksi, että on tyytyväinen itseensä.

Ajattelin tässä tehdä pienen kokeen. Olen nyt yhden viikon pirtelöllä ja tutkiskelen kroppaani miten se käyttäytyy. Varsinkin viikon päästä haluan nähdä miten elimistö vastaanottaa normaalia ruokaa. Siis diettini perustuu normaaliin ruokaan ja mahdollisimman pieneen hiilihydraattimäärään. Toivon, että saan tästä elämän kestävän elämäntavan. Myös niin, että tulevaisuudessakin pulla kuuluu elämään silloin, tällöin mutta ei ollenkaan muodosta päivän pääateriaa. Olen karsinut perunan, pastan, riisin ja vaalean sokerin kaikissa muodoissa. Tilalle salaatti, lämpimät kasvikset ja pienemmän ateriat. Ehkä vielä opettelua vaatii lyhentää ateriavälejä. Nälkä kun ei koskaan ole ennen iltapäivää ja siitä se mättö sitten edellisessä elämässä alkoi.

Kaikkea pitää kokeilla. Joten syksyllä toivotaan, että jaksan vielä laahustaa tuon Extreme Runin. Voipi olla, että se on märkä uni vielä tässä vaiheessa mutta on mitä haaveilla ja niihin sitten tukeutua.

Jokatapauksessa eilen uusien farkkujen jalkaan vetäminen tuntui aivan uskomattoman makeelta jutulta. Ennen ne menivät ehkä reisien tasolla ja eilen ne sitten olivat jo jalassa. Tämä on palkinto itselle, josta haluan pitää kiinni.

Olkaahan kuulolla taistelu jatkuu vielä ja matkaakin on jäljellä niin tuhottoman paljon, ettei tässä kyllä leikiksi ole vara heittäytyä missään vaiheessa. Perin suomalaista Sisua ja perikantamattomuutta ehkä vähän jopa paineensietokykyäkin tämä taistelu itsensä kanssa vaatii.

Mäkipelto teki ME:n, mä voitin! Haastetaanko yrityksiä / yhdistyksiä ExtremeRuniin?

Mäkipelto veteli huikeet 5050 leukaa, vittu morjes! Se on aikalailla tarkalleen 5050 leukaa enemmän mitä mä oon vetäny koko ikäni aikana! Äijältä huikee suoritus.

Lihavat Ensihoitajat onnittelee uutta maailmanennätyksen haltijaa!

ExtremeRun järjesti omilla facebook sivuillaan kilpailun jossa piti arvata että montako leukaa herra vetelee. Täytyy myöntää että olin hieman skeptinen tän touhun suhteen ja heitin arvauksen vähä alakanttiin muihin veikkauksiin nähden. Veikkasin 4973, seuraavaksi lähin taisi olla 5151. No oli miten oli, niin voitin!
Palkintona tässä kilpailussa oli ilmainen osallistuminen kaikkiin tämän vuoden ExtremeRun tapahtumiin!

No meillähän jo aikaisemmin oli tuolla toi FB haaste että jos 3000 tykää meidän sivusta niin me kaikki osallistutaan syksyllä olevaan peurungan tapahtumaan. Nyt tilanne on kuitenkin se että ainakin meikäläisen tarvinnee osallistua näihin kaikkiin. Ja minähän meen ne vaikka väkisin! :D

Aloin tässä miettiin että pitäiskö mun haastaa vaikkapa paikallisia yrityksiä tai yhdistyksiä osallistuun näihin eri tapahtumiin?! OISKO EHDOTUKSIA?!

Ensimmäinen koitos on siis Peurungassa jo ens kuussa!!!?!?!??! 12.3. tarkemmin sanottuna. Sinne siis lähden, yksin en lähde, jos vapaaehtoisia ei löydy niin joitain pakotetaan.
Ja tiedoks niille jotka ei tiedä, mä jaksan juosta ehkä 50 metriä tällä hetkellä. Että ihan kävelyseuraa tässä ny kaipaillaan :D

Superdieettitapaaminen Treella ja neljä viikkoa Superdieettiä takana

Tänään tuli neljä viikkoa täyteen diettaamista Fitfarmin ohjeilla. Tän aamun punnituksessa painoa lähtenyt 600g. Alkaa näköjään tahti hiipumaan. Vielä kun rupeis senttejä katoamaan kropasta, niin se toisi vähän lisämotivaatiota. Paino on mulle se ja sama, mutta olis ihan kiva mahtua pienempiin housuihin ja siihen tää homma ei nyt auta. Joo, tiedetään, jokaisen aineenvaihdunta on erilainen ja plaaplaa.. Mä tahon muutoksia nyt heti! :D

Meillä oli tänään Superdieettiläisten tapahtuma Tampereella WTC-salilla. Hiukan oli hankaluuksia löytää perille, vaikka luulis että meikäläinen osais ettiä osotteet. Mut ei. Parasta oli kun näin salin, mutta siitä kohtaa ei sinne saanutkaan ajaa. Lopulta kyllästyin pyörimiseen ja parkkeerasin auton vaan kadun varteen. Sali on tehty kallionsisään, aika hauska sisustus. Erilaisia osastoja löytyi, me treenattiin kahdessa vierekkäisessä paikassa. Kahteen ryhmään jakauduttiin ja toinen ryhmä teki kehon omalla painolla suoritteita ja toisella ryhmällä oli painoja mukana. Viis eriliikettä ja putkeen tehtiin, niinkuin joskus yläasteella kuntopiiriä.

Meinas mennä heti ekaks jo vituralleen treeni. Siellä oli kaks personal traineria pitämässä sitä treeniä ja ne kysy että kai kaikki on muistanu syödä suolaa. Suolaa? Ei mun aamupala sisällä suolaa... Harvemmin oon sitä rahkaan laittanu. Eipä ollu tapaamis-ohjeissa mainintaa tuosta. Kai ne ihmiset kuvittelee, että jos treeni alkaa klo 12 niin ihmiset on jo syöny ruokaakin. Mä nyt söin aamupalan vasta 10.55, just ennen kun lähdin ajeleen Tamperetta kohti..

Olin ekaks siinä ilman painoja-ryhmässä. Ihan kiva oli aitoja ylitellä ja tehdä polvennostoja sun muuta. Mutta se pirun burpee, eli yleisliike (Tikiksen ohjeet liikkeeseen). Oon aina inhonnu sitä, siinä rupee aina huimaamaan. Niin nytkin. Hyvin sai kuitenkin alkulämmön hankittua ja kyllähän siinä vähän alkoi hikikin jo olla :)

Sitten sinne toiselle puolen. Se se vasta oli rääkki! Kyykkyjä kahvakuulan kanssa, tangon kanssa maastaveto+rinnalle ja suorille käsille ylös (mainittakoon, että oon tehny tätä salilla, mutta puolet kevyemmällä tangolla :D ), painopallon viskomista ja vähän lisää kahvakuulaa. Ja kaikista tuskaisin mun pakaroille; laatikon päälle nousua. Laatikkohan oli vaan pikkasen korkee :) Ekaks kyykkyyn, sitten toisella jalalla laatikonpäälle ja alas ja sitten toisella jalalla ylös, alas ja kyykkyn jne. Pari ekaa kierrosta meni vielä puhisemalla mutta vikalla kierroksella ei meinannu enää jaksaa. Ajat siis piteni koko ajan, eka kierros oli lyhyt ja siitä aikaa sitten kasvatettiin. Lopuks vähän hölkkäiltiin ja sitten treenin jälkeen saatiin kysellä PT:iltä jos oli kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan huipputreeni, tätä lisää :)

Kuohussa ei skumpalla vaan uimassa

Oltiin tänään Terhin kanssa Kuohussa uimassa, niin monen muun kanssa. Moni muukin oli päättänyt tulla. Joskus sanottu, että tyhjällä vatsalla kuntoileminen polttaa rasvaa enemmän. En tiedä onko totta, mutta aivan jäätävä nälkä oli kun pääsin kotiin. Ei muuta kun kananmunaa kehiin ja kotikatsomo auki Tototv:stä. Aah mikä ihana nautinto. Olin jopa tyytyväinen itseeni kun sain liikuteltua jäseniä. Ja ne niissä kyllä tuntu. Ensin puolimatkaan mennessä oikeaa nilkkaa poltti ? Ihan hassu tunne. Mä varmaan vatkaan jotenkin sillä oikealla jalalla vaikka muut jäsenet ui sammakkoa ? Matkan taittuessa vaiva hävis.

Matkaa taittu uiden 1.3 km. Olisin kyllä ollut ihan valmis sen kilometrin jälkeen, mutta koska Janne ui viimeksi kilsan niin pitihän meidän vähä paremmaksi laittaa. Satametriä on kuitenkin neljä x allasta edes takaisin. Toivotaan, ettei Janne innostu kauheesti enempää uimaan, koska se tietää  sitten taas pidennystä omiinkin suorituksiin. Outoa nousta altaasta. En ollut varma kenen jaloilla kävelin, reidet ja etenkin sääret ihan holtittomat. Siinä sitten ankkakävelyllä kohti saunaa.

Vielä tänään lauantaina ehtii köpötteleen pieneen lumipyryyn ja nautinnollista iltapalaa sitten rakentamaan. Mitähän tekis. Olisko teillä ehdotuksia ?

Tänä vuonna jäi nämäkin Runebergin tortut maistamatta , mutta toivottavasti Teille maistui. Kyllä minäkin sitten ensi vuonna !!

Aina sama fiilis, ÄLÄ KOSKE

Ai niin. Punnistuskin tässä lähenee.Muutama päivä ja sitten taas nähdään onko tulosta tullut ?

Iltapalan ihanuutta

Eilen illalla aateltiin Jannen kanssa syödä jotain hyvää iltapalaa. Ois pitäny arvata, et ei oo semmosta..Ainakaan näissä valmiissa jutuissa. Janne aatteli hyydyttää pirtelönsä ja mä olin ostanu Fastin suklaa puddingia. Aivan karseeta kamaa! Jauholta se maistui. Kyllä tarvii makuaisti olla jo täysin mennyttä, jos tosta puddingista saa suklaan makusen pirtelön. Eikä se Jannen hyydytysyrityskään putkeen menny. Roskis kutsui kumpaakin, ei ikinä enää.

No sitten kokeilin Questbarin suklaakeksipatukkaa. Olin lukenut että kun sen leikkaa palasiin ja lämmitää, tulee hyviä keksejä. Paskanmarjat. Aivan kamalaa tatinaa. Roskis kutsui jälleen.

Kuinka ollakkaan, rahka maistuu kymmenen kertaa paremmalle kuin nuo teennäiset tekeleet. Jannekin joi pirtelönsä ihan pirtelönä. Mulla olis vielä Fastin pancake-pussi kokeiltavana, en vaan tiedä kannattaako.. 

Siirtovuoron paras hetki, ruokailu. Ei enää!

Tänään pitkästä aikaa siirtoolanssihommaa päivän verran. Hommanahan tää ei ainakaa omaan mieleen mitään herkkua oo, mutta maksetaanhan tästäkin jonkinlainen korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ei tosin ehkä tarpeeks hyvä ;) Ehkä tää muistuttaa liikaa edellistä elämää, eli taksin ajamista. Tiedä sitä sit...

Joskus kun on päivän hinkannu tays-hatanpää väliä niin odotetusti päivän paras hetki on ollu ruokailu. Vaan eipä oo enää. Ennen on voinu motivoida itteensä vaikka kebabilla tai jollai hampurilaisella, ehkä pizzalla tai makkaraperunoilla, mutta sehän on nyt taakse jäänyttä elämää. Ei tekis yhtään mielikään mitään noista. Yks tai kaks pirtelöö vuoron aikana ei ihan hirveesti piristä tätä hommaa. 

Huomenna pääsee sitte taas kuluttaan Aitoon aseman sohvia... Tosin samat on eväät sielläkin.

Runsaan ja herkullisen lounaan nautin tänään Hatanpään sairaalan pihassa. 

Uusi harrastusko? Nii ja kolmas pudotustulos!

Vähä on päässy ny unohtuun tää blogipäivityksen tekeminen tässä hektisessä maailmassa. Tässä se kuitenkin tulee.

Nyt on vähä tuntunu siltä että alkaa pinna oleen kireellä aina välillä, tiedä sit mistä se johtuu mutta tuntuu että asiat vituttaa enemmän ku normaalisti. Sitä en osaa sanoa että johtuuko se syömättömyydestä vai mistä, nälkä ei kuitenkaan edelleenkään oo ollu missään kohtaa. Painon putoomisvauhtikin alkaa vissiin läheneen semmosta järkevää vauhtia. Oishan se kyl useemmanki viikon voinu mennä tolla alun vauhdilla. Tällä viikolla oli ensimmäinen kerta kun mun paino putos vähemmän ku Akulla. Noh saadaanhan tähänki vähä jotain kilpailun makua. Kovasti tekis kokoajan mieli syödä kaikkea. Terveellistä ja vielä enemmän vähemmän terveellistä ruokaa. Kebab, pizza, hotwingsit ja ehkä yllättävin, tuore mustamakkara on ollu tän viimesimmän viikon ajatuksissa.

Tässä viimeaikoina on kovasti innostuttu käymään uimassa. Tuntuu semmoselta sopivan rauhalliselta liikunnalta ja sykkeet pysyy aika maltillisina kun rauhassa huitoo meneen. Uimarinahan olen aivan paska ja on ollu mielenkiintoista seurata kuinka kuitenkin uitu kokonaismatka on pidentyny. Ekalla kerralla taisin vedellä 300 metriä, kun taas kahdella viimesellä on menny kilometri. Mun mielestä se on ihan hyvin siihen nähden että uintitekniikasta mulla ei oo hajuakaa kuhan vaan vetelen meneen vissiinki sammakkoa uiden. Ehkäpä joskus tulee mentyä jonkinlaiseen uimaopetukseen ni vois saada enemmän irti tästäkin lajista. 

Jos löytyy joku uimaopettaja joka talkoolla haluis pari kertaa tulla Kuohuun kertoon miten siä pitäis räpiköidä niin ota yhteyttä.

Tässä taas mennään hyvää vauhtia jo uutta viikkoo. Enää ei paljo pussit kiinnosta, joten otin koko viikoks noita valmiita suklaapirtelö tetroja. Jotenki se jauhonmaku vaan alkaa jo tökkiin. Katotaan kauanko menee kun tääkin alkaa tökkimään.

Muistakaahan meidän FB haaste. Eli jos 3000 tykkää meidän sivusta niin lähdetään loppukesästä ExtremeRuniin Peurungalle. Muista siis kutsua kaikki kaveris tykkään meidän facebook sivusta! 

Keräillään myös extremerun reissuun saa myös liittyä seuraan ja moni onkin jo ilmoittanut löhtevänsä meidän mukaan!

Nyt edessä päivän siirtovuoro ja sit vielä 24 seuraavana päivänä. Kattellaan taas mitä työparien kans käydään syömässä ;)

Viikon vertaukset, eli yhteistulos!

Viimeisen viikon aikanakin paino on kivasti menny alaspäin koko porukalla, yhteistulos menneelle viikolle on -8,7 joka tarkoittaa sitä että yhteensä me on jo pudotettu painoa hurjat 37,3 kiloa!

Tämähän vastaa seuraavia juttuja:

• Aloitetaan perinteisellä, ellei jopa jo legendaarisella voipaketti vertauksella: 74 voipakettia!
• ~ 12v lapsi.
• Lihava Antero, eli pallero, eli koira ennen laihdutuskuuria.
• 219 McDonaldsin juustohampurilaista.
• 155 Hesburgerin kerroshampurilaista.
• 24 1½litran limsapulloa.

Kolmas punnitus!

Heimooi!

Eilen keskiviikkona olikin aamupäivällä jo kolmas punnitus, eli dieettiä takana 3 viikkoa! Nyt jo vähän jopa jännitti mentäessä, että mitä mahtaa vaaka näyttää. Kuitenkaan enään ei luulisi kehossa ylimääräsiä nesteitä olevan, joten pudotus väkisinkin rauhoittuu. Perinteiseen tapaan meikäläinen astu tuomiolle ensimmäisenä, Jannen saadessa jännittää vielä hetki. -2,8kg istahti tauluun! Syvä huokaus ja lopulta ihan tyytyväinen fiilis lukemaan. Kuitenkin ehkä vielä painoakin tärkeämmät lukemat, kehon rasvaprosentti ja sisäelinrasvaprosentti, on tullut joka viikko alaspäin, mikä on loistavaa! Lihasprosenttikin pikkuhiljaa rasvaprosentin laskiessa nousee väkisinkin. 

Meikäläisellä on alkanut noi sekotettavat jauhopirtelöt tökkimään jo aikalailla, joten seuraavan viikon eväiksi lähti ainoastaan valmistetrapirtelöitä, sekä muutama karpalopatukka. Karpalopatukat on meikäläisellä lähinnä työvuorojen takia, jos esim yöllä joutuu koko ajan olemaan liikenteessä niin vois järsiä semmosen sitten.

Uimassa me on Janne kanssa käyty nyt ihan säännöllisesti, viime viikolla kolme kertaa ja tälläkin viikolla jo kahdesti, huomen aamulla kun töistä pääsee, niin suunta on jälleen Kangasalle Kuohuun! Muutamat kerrat kun tuola on käynyt, on sen paikan toimivuudesta jäänyt loistavat fiilikset! Kuntouintiratoja on riittävästi, sekä erillinen monitoimiallas, jossa muun muassa vähän poreita sekä hierovia suihkuja. Ja noi hierovat suihkut on oikeesti tehokkaita ja hyviä! Me ollaan vielä aina uinnin päätteeks pulahdettu kolme kertaa sinne kylmäaltaaseen, kai siitäkin jotain hyötyä voi johonkin olla vaikka se ei kivaa ookkaan :D

Ps. Varvas alkaa oleen jo parempi, turvotus ja mustelma alkaa väheneen, ja pystyy jo kävelemään lähes normaalisti!

Pps. Muistakaahan kaikki käydä tykkäilemässä Facebookissa meidän sivustosta Lihavat ensihoitajat, jotta me päästään syksyllä Extremeruniin Peurungalle!;) 

Työpäivä, mikä ihana tekosyy mennä johonkin syömään.

Taas melkein viikon tauon jälkeen koitti työvuoro. Onneks tää on Suskin kanssa niin ei tarvi kattella kenenkään syövän "normaalisti". Ehkä tää tuska on töissäkin helpompaa kun on jonkun semmosen kans joka myös laihduttaa.

Fiilikset on ollu ihan OK täs viime päivät, mieli tekee syödä kaikkea epäterveellistä, mutta nälkä ei oo kyllä ollu missään kohdassa. Toivottavasti se paino on taas ees jonkinverran pudonnu, tai pakkohan sen on ku ei vedä mitään muuta ku näitä helvetin pirtelöitä!
Huomenna siis enempi tarinaa kun käydään taas vaa'alla ja kuohussa laskemassa liukumäkee. Se ajanotto on hauska juttu ;)

Käytiin kivasti lounaalla Sammonkulmassa, arvaa kumpi on mun ja kumpi Suskin?

Lihavat Ensihoitajat Extreme Runiin 2016!

Nonniin! Semmonen idea sitten tällä kertaa... Eilen uimahallissa ollessa alettiin puhua että pitäiskö pistää joku tämmönen tykkäämishomma päällensä, keksittiin sit että jos x määrä tulee tykkäyksiä meidän sivulle niin lähetään koko porukalla Extreme Runiin.

Nyt siis kaikki tykkämään FB sivusta https://www.facebook.com/lihavatensihoitajat/

Tapahtumaks valikoitu Peurungan tapahtuma, koska siihen on pisin aika, eli toteutuminen on todennäköisintä.

3000 sivutykkääjää niin mennään 1 kierros
10 000 sivutykkäyksellä mennään sitten 2 kierrosta, jos vaan pystytään. Yritetään ainakin!

Eilen vedenpaisumus, tänään virtaa piisaa, uusi elämä jatkuu

Vedenpaisumus, miten se liittyy ensihoitajan ammattiin ? Ei niin sitten mitenkään. Mutta eilen uimahallissa ollessani tuo ajatus vain tuli mieleeni. Terhi, Janne ja Aku sai mut vielä sen kaiken uinnin jälkeen yllytettyä laskeen vesiliukumäestä. Eipä oo ihme miksi nopeus liukumäessä hipo ainakin hälytysajossa olevan ambulanssin vauhtia !! Joten jokainen meistä tuli vähintäänkin berttana alas, joku meistä jopa aarnena. Yllättävää kyllä kukaan kanssaolija ei hukkunut meidän ollessa yhtä aikaa altaassa. Pinnalla pysyttiin ja edes takaisin tuli uitua ilman taukoja 50 minuuttia, jonka jälkeen täyty antaa periksi. Oli sen verran hauberit ja jalat tohjona. Keskiviikkona uudelleen.

Uuden innon liikkumiseen löytäneenä uskon, että paino putosi taas askeleen enemmän kuin viime viikolla. Kelit ollut rajoitteena, kun ei millään jaksa pelkillä kengillä luistella. Tai ainakin tuntuu siltä pienenkin matkan jälkeen että enemmän vaaratekijöitä on liikkua ulkona tällä säällä kuin keksiä sisälle jotakin touhua :)

Täytyy aina antaa kiitosta paitsi tietty itselleen ja teille, jotka olette mukana tässä välissä niin paskamaisessakin fiiliksessä,  kun olen pystynyt kurinalaisesti muiden ryhmäläisten tuella saavuttamaan pienemmän lukeman puntarilla. Vielä en kerro puntarin alkulukemaa, mutta senkin tulen teille vielä kertomaan. Kahdella numerolla se alkoi, mutta pitkä matka ei olisi ollut kolmeen numeroon. Täh ? Juurikin niin. Miten ihmeen kaupalla se läski on minut saavuttanut?. Ja miten pirun vaikeeta siitä on päästä eroon. Pääsee siitä kuitenkin.

No se kiitos. Viime viikosta kiitos lähtee Oriveden Leipomoon. Kiitos Tanja (ja kaikki muut). Olet aivan mahtavalla tavalla tukenut tässä uurastuksessa. Olet tenyt lounaalle ja HUOM !! varta vasten minulle vähäkalorisen ruuan. Ja vielä tiedustellut kuinka paljon haluan kanaa laitettavan, entä laitetaan munaa ? No tietysti laitetaan munaa siitä kun saa hyvin vatsan täyteen ja onhan se muutenkin mukava lisä päivään :)

Miten tästä eteenpäin ? Pienillä askelilla kohti uusia ilonaiheita. Olen antanut itselleni myös luvan uusiin pettymyksiin niitä kun ei voi elämässä välttää. Jokainen lisähaaste ja vastoinkäyminen antaa potkua yrittää enemmän ja enemmän. Ja mikä hienointa kohti kesää mennään kaikki. Mitä sitten kesälle keksimmekin on vielä arvoitus, syksyn sävelet on jo selvät ? Nautitaan kaikki niin minäkin nautin isona läskinä ensihoitajana, mutten kauaa :)

Oriveden Leipomo Oy rakentaa vähähiilihydraattista ruokaa, jolla jaksaa.

Urakkaa oli näilläkin hemmoilla, jos on meilläkin :)

Kolme viikkoa takana

Eilen päättyi kolmas viikko Superdieettiä. Pääsin aamulla töistä ja otin punnitukset ennen aamupalaa. Ihmetytti vaa'an lukema, -1,5kg! Enpä olis uskonut enkä myöskään odottanut. Mielenkiinnolla odotan, koska mun ympärysmitat alkaa pienentyä, sen ekan viikon tissienpienennyksen jälkeen ei ole kaventunut mikään. Päinvastoin. Eilen mitatessa reiden ympärys oli kasvanut sentillä o.O Apua... No, lihastahan sinne tulee, mutta olisko liikaa pyydetty jos se läski katoais samaa vauhtia?? Mielenkiinnolla jään odottamaan, koska mahdun työhousuihin paremmin.

Eilen oli tankkauspäivä, sai syödä hiilareita. Moni kirjoitti fb:ssä tulleensa "hiilarihumalaan" ja että oli huono olo jne. Mutta mä en huomannut mitään ihmeellistä olossani, lukuunottamatta tietty sitä että maha meni sekaisin. Sainko kenties liian vähän hiilareita? Illalla käytiin jälleen leffassa Jannen ja Akun kanssa, nyt mulla oli leffaeväät! Nimittäin irtokarkkeja 100g. Olihan ne hyviä, mutta harmittavan vähän niitä siihen sataan grammaan mahtuu :D

Piti viettää runkun päivää etukäteen, kun sai kerran syödä hyvää. 

Toisessa kipossa hedelmäsalaattia.

Urheilua koko päivä, oikeesti!

Eilen oli kauan odotettu pirkanmaan palokuntien salibandyturnaus. Johon tietysti lähdettiin edelliskerran voittajina ja ennakkosuosikkina. Ainakin meidän omasta mielestä. Eli perinteisesti Aitoon VPK:lle ominaisella järjettömällä itseluottamuksella lähdettiin turnaukseen.

Edelliskerralla valmentajaa tavatessa kyselin että miten vois varautua tämmöseen urheilusuoritteeseen etukäteen ettei hirveesti heikottais, niin vastaus oli että syö puolikas ruisleipä tai puolikas banaani. Kaupassa en osannu valita kumman otan niin otin molemmat, sitten unohdin ne kotiin kun lähdin turnauspaikalle. Meni siis ihan nappiin. Noh onneks Erkki pelasti ja toi apinalle kaupasta uuden banaanin :D Kuntohan on edelleen aivan rappiolla, mutta eipä tässä kohtaa dieettiä varsinaisesti reenatakkaan. Kyllä silti jo pudonneet kilot huomaa liikkuessa jotenkin. Halu olis mennä paljo enemmän kun kunto kestää.

Alla kuva turnauksen voittajajoukkueesta.

Tässä vielä video finaalista. Jos joku ei erota sitä ainoota punapaitaista läskiä sieltä, niin pelasin numerolla 86. Tässä siis todistusaineistoa että jaksan jo pari askelta juostakkin.

Liikunta on vaarallista!

Moii!

Viikonloppuna pelailtiin Pirkanmaan palokuntien salibandyturnaus. Meidänkin palokunnasta joukkue tuonne saatiin kasattua. Aluksi ajattelin, etten pelaisi itse kun on tuo syötävä energiamäärä aika pieni, ja ajattelin, että kupsahdan sinne kentälle kun alkaa oikeen sykkimään. Ensimmäisen pelin siis vaan katselin vaihtopenkiltä, mutta siinä katsoessa iski hirvee himo kentälle! Ei muutakun kotoota hakemaan pelikamoja ja takasin hallille.

En oo kolmeen vuoteen koskenukkaan säbämailaan, sitä ennen monta vuotta aktiivisesti pelannut kylläkin joukkueessa salibandyä. Pikkusen jännitti, että pysyykö se maila edes kädessä enään, saati sitten pallo lavassa. Kentälle kun pääsi niin muisti taas kuinka hauskaa toi on! Ja pallokin pysy mukana, jalat meinas vaan olla aika paljon hitaammat kun mieli :D

Ekan pelin lopussa rupes yhtäkkiä tuntumaan kipua vasemman jalan isovarpaan seudulle, eikä siihen edes mun mielestä mitään iskua tullut. Toisessa pelissä, turnauksen finaalissa tuo kipu oli jo aikamoista, mutta hammasta purren pelasin koko pelin loppuun. Pelin jälkeen olikin sitten varvas kivun lisäks jokanen mahdollinen lihas aivan loppu, vähän kramppailikin.

Illemmalla rupes tuntuun varpaassa aikamoista kiristystä ja kun kurkkasin sukan alle, ei jääny kahta sanaa onko varvas murtunut vai ei :D Ei mikään ihme että oli kipeetä pelailla se toinen peli.
Muutoin dieetti on edenny pirtelön voimalla tasaseen tahtiin, hetkittäin mieli tekis kovastikkin jotain muuta ruokaa, mutta selkäranka on kestänyt kuitenkin. Eilen käytiin taas Janne ja Terhin kanssa elokuvissa, sopii ehkä kiittää Jannea etten sortunut poppareihin!

Keskiviikkona taasen punnitus, saa nähdä onko vaaka edelleen samaa mieltä, että paino tippuu. Toivonmukaan!